Pohjalaisten
historianharrastajien Itä-Karjalan kierros.
Kesäkuulla 2016
Itä-Karjalan kierros Tuntemattoman jalanjäljillä. Matka valaisi ainakin itseä siitä miten
pitkä Värtsilän rajanylityspaikalta oli Syvärille. Sodassa miehet liikkuivat tämän välin pääasiassa kontaten, kävelle, polkupyörällä tai kuorma-auton lavalla. Kevytosasto19
Saapui Tohmajärven asemalle 18.7. Sieltä matka kulki
rintamalinjalle Jänisjärven
pohjoispuolelta kohti Hyrsylän mutka suuntaan. Kulkusuunta vaihtui Hyrsylään johtavalla tiellä kohti kohti etelää. Peitjärvi -
Irisjärvi - Tuulos - Säntämä - Niiniselkä ja Puskuselkä rintamalinjalle. 5.9.1941 osasto sai käskyn siirtyä Puskuselän kylän länsirannan maastoon. Tarasjärvi, Mäkriäjärvi, Vaaseni minkä jälkeen Syvärin Rautatie aseman valtaus 8.9.1941. Syvärin joen ylitys 17-18.9.1941 välisenä yönä ja heti Bulajevan kylän valatus. Shemenskin kylän valtaus. Huhtikuulla 1942 kelirikkotaistelu ja osasto ansiokkaasti osallistuminen Shemenski - Pertjärvi maaston saumakohdassa. Kev.Os.19 kunniaksi pystytettiin muistomerkki Shemenskin kylästä 1,4 km Pertjärven suuntaan joka julkaistiin 17.7.1942.
Meidän matkalaisten linja-auto kulki rajan ylityksen jälkeen Tuntemattoman kirjan jalanjäljillä, elikkä JR 8 oli
asevelvollisrykmenttinä 11. Divisioonaan kuuluva ja jonka sotatoimet kohti Syväriä sekä Petroskoita. Divisioonan muut rykmentit olivat JR 29 ja JR 50.
Rykmentin I ja II pataljoona olivat asevelvollispataljoonia, jotka kantoivat
hyökkäyksissä suurimman vastuun.
JR11
komentajana toimi eversti Kalle Heiskanen "kylmäkalle", Mannerheimin
ritari. JR29 Paavo Susitaival. Osato A Pietari Autti JR8:n.
Pohjalaisten
retkikunnan ensimmäinen kohde oli Ruskealan Särkisyrjän taistelupaikka.
Siellä oli tulessa Kauhavalla koottu JR37, jota komensi eversti Into Salmio.
Matkanjohtajamme historian lehtori evp Eero Paavola kertoi matkalla sodan vaiheista ja muuta historiaa koko matkan ajan asiantuntevasti. Meikäläisten
joukkoja vastassa oli eversti Bondarevin johtama 168 divisioona,
joka oli ollut motissa Pitkärannassa talvisodan aikana. Suomalaiset
pyrkivät saartamaan venäläiset kiertämällä heidän selustaansa Ruskealan
Särkisyrjässä. Bondarev oli kuitenkin viivytystaistelun mestari, eivätkä suomalaiset
pystyneet saartamaan venäläisiä.
Särkisyrjän
taistelussa kaatui 139 ja haavoittui 375 suomalaista 18.-22.7.1941.
Kauhavalaisia kaatui 51. Venäläisiä kaatui noin 500. Taistelun huippu
saavutettiin Immolan talon alueella, jossa venäläisillä oli lujat
viivytysasemat. Immolan kivinavetasta, jossa venäläisillä oli kaksi
konekivääriä, on enää rauniot jäljellä. Navetan valtauksessa oli ollut
meidän seurueeseen kuuluvan isä. Hän kertoi tästä taistelusta mitä isänsä
oli siitä kertonut. Yhteensä Immolan talon alueella oli kahdeksan
konekivääriä, jotka tekivät pahaa jälkeä.
Tästä
taistelutantereesta ja kivinavetasta sekä muistomerkistä eteenpäin samaa
harjua palanmatkan päässä oli iso kolhoosi jossa oli ollut
suuri kartano. Siellä yhtä osaa kunnostettiin, mutta mahdoton tehtävä
koska suurimmaksi osaksi olivat katot romahtaneet ja seinät pullistuneet
ja osittain romahtaneet. Siellä käännettiin linja-auto ja
palattiin takaisin. Kapeaa tietä isolla linja-autolla tuotti
vaikeuksia.. Harjulta laskiessa alas peltovainiolle, kuvittelisin, että on
varmaan sodanaikaan ollut vaikeakulkuinen kohta.
Sortavalassa,
johon tutustuttiin lyhyellä kiertoajelulla. Sortavala on lähes sotaa
edeltävässä kunnossa, koska kaupunkia ei tuhottu tykkitulella eikä
pommituksilla. Sinne ei myöskään ole rakennettu uutta. Valitettavasti
opettajaseminaari on palanut. Suomalaiset valtasivat kaupungin
jalkaväkihyökkäyksellä 15.8.1941. Seitsemännen divisioonan komentaja
eversti Antero Svensson sai valtauksen vuoksi Mannerheimin ristin numero 5.
Sortavala joka Neuvostoaikaan oli suljettu
sotilaskaupunki. Kaupungilla on pitkän historia jona aikana on kokenut usean
täydellisen tuhon. On ollut tärkeä kauppapaikka jo 1500-luvulla. On kuulunut
Ruotsiin vuodesta 1617 ja sai kaupunkioikeudet 1632. Tuhottiin perusteellisesti
1700-1721. Kaupungissa oli useita kouluja kuten mies- ja naisseminaari sekä
pappisseminaari 1880-1. Rautatien saatiin joka kulki Viipuriin 1893.
Raamattujen kirjapaino jonka rakennus on vielä samassa paikassa.
Laatokan
rantaa pitkin ajettiin kohti Aunusta ja Lotinanpeltoa. Läskelässä
tultiin JR 8:n sotatielle. Rykmentti taisteli ensimmäisen korpisotavaiheensa
Saarivaarasta ja Havuvaarasta alkaen Jänisjärven ympäri ja saapui Läskelään 17.
heinäkuuta 1941. Läskelänkosken rannassa on iso Puunjalostustehdas joka
suljettiin vuonna 2004 mutta avaamistakin on suunniteltu.
Laatokkaa kauneinta rantaa eli Kirjavalahtea
pitkin matka jatkui. Vanha raja ylitettiin Rajakonnussa, jossa vanha rajapyykki
oli edelleen tien vieressä. Tuuloksessa tutustuimme venäläisten maihinnousuun
juhannuksena 1944. Etsittiin vanhaa lentokenttää, matkasimme linja-autolla
syrjäistä tietä. Saattoi naapuri ihmetellä mitä nämä matkalaiset täällä
korvessa tekee.
Suomalaiset uhkasivat joutua mottiin Aunuksessa mutta
kuukautta aikaisemmin rakennettu ns. Säntämän kapulatie pelasti 20 000
suomalaista. Suomalaisten kenttähautausmaan reunaan on pystytetty muistomerkki
juhannuksen taisteluiden aikana haudatuille kaatuneille. Haudat löytyivät 1994
ja muistomerkki pystytettiin kaksi vuotta myöhemmin.
Nurmoilassa löysimme sodan ajan lentokentän
tienvieressä, joka on jo metsittynyt. Vastapäätä
toisella puolella maantietä oli isokokoinen hirsirakennus joka
oli ennen sotaa Amerikasta palanneiden rakentama. Itse kylästä löytyi
vielä kuuluisa talo, jossa TK-miehet Yrjö Jylhä, Olavi Paavolainen ja Martti
Haavio (P. Mustapää) asuivat vuosina 1941-44. Korsukylä oli suomalaisten
rakentama vankityövoimalla joka sijaitsi kylän takana korkealle harjulle.
Korsukylää rakennettiin kahdessa vuorossa, joissa molemmissa työskenteli 400
vankia. Valitettavasti korsukylä poltettiin perääntymisen alkaessa 1944,
vaikka esimerkiksi VI AK:n komentaja Paavo Talvela ei sitä halunnut.
Vepsäläisten kylässä oli
pyöröhirsinen museorakennus. Pääsimme tutustumaan millaista elämä oli
ollut Vepsäläisillä. Vepsänkielessä oli paljon suomalaisuutta. Kaksi
opasta kertoi historiasta ja esittelivät työkaluja joita oli museossa,
samanlaisia meillä Suomessa on käytetty. Kylämaisemassa oli harmaantuneita
taloja.
Sortavala – Aunus – Syväri – Äänislinnan kaupunki - Kollaa
VastaaPoistaNuijamaalta rajan ylityksellä ja rajamuodollisuudet oli tälläkin kertaan mielenkiintoiset ja aikaa kuluttava tapahtuma. Ehkä hieman on muuttunut entisestä tuimakatseisuudesta sallivaksi. Rajanylityksen jälkeen oli muinoin vielä kaksi tarkastuspistettä. Nyt, muistaakseni ei ollut tarkastuspistettä. Heti alkumatkassa oli kauppa jonne menimme ostamaan evästä ja virvokkeita. Nyt päästiin maantielle, rajanylityksen jälkeen tie muuttui. Enemmän oli tiessä koloja kuin tasaista. Matka kulki verkalleen eteenpäin kohti tavoitteita. Ensimmäinen yöpyminen oli rajalta noin 80 km. Jänisjärven eteläpäässä oli luonnon keskelle rakennettu hotelli missä yövyimme. Seuraavana aamuna ohitimme Ruskealan ja siellä nähtiin marmorikaivos. Saavuimme Sortavalaan jossa tutustuttiin Laatokan Pohjoispäässä olevaan kaupunkiin. Siellä oli vielä pystyssä Suomenajalla rakennettuja rakennuksia. Lähdimme kiertämään Laatokkaa ja saavuimme vanhalle rajalle missä pysähdyimme, rajapyykki oli tienvieressä. Salmin kirkko näytti tuhoutunut sodassa. Etsimme sotilaskenttää joka oli puiden peitossa ja matkalla pysähdyimme muistomerkkien kohdissa. Saavuimme Aunukseen laajoille lakeuksille, uskomattoman iso ”aakee-laakee” kuin Pohjanmaalla silmän kantamottomaan peltoa mikä oli poissa käytöstä. Aunuksen kirkonkylän ohitse mutkiteltiin tietä, kaupunkikuva ei minulle selvinnyt. Talot olivat omakotitaloja, taisi olla muutama kerrostalo. Matka jatkui ja saavuimme Olavi Paavolaisen kotikylään Nurmoilaan. Hänen talo oli järvenrannassa toisella puolella joka kyllä löydettiin. Sodanaikainen Nurmoilan lentokenttä oli tienvieressä. Toisella puolella oli kaksikerroksisia kerrostaloja jotka suomalaiset aikoinaan ennen sotia rakensivat. Kun menivät venäjälle paremman toivon siellä olevan. Staalinin vainoissa monet niistä menettivät henkensä. Matka jatkui luostariin mikä oli hieno näky koska Luostari oli entisöity ja korjattu näyttävästi. kultaukset ja maalaukset olivat taidolla tehty kuten piha-alue. Pietriin johtavaa tietä jatkoimme ja Syvärin joki ylitettiin. Joki oli leveä ja virtaus näytti olevan voimakas. Saavuimme yöpymispaikkaan joka oli Syvärinjoen rannassa. Siellä oli venäläisille sotilaille tehty iso muistomerkki. Seuraavana aamuna matka jatkui Syvärinjoen eteläpuolta kohti äänistä. Saavuimme Shemenskiin missä etsittiin Kev.Os.19 vuonna 1941 pystyttämää muistomerkkiä. Kylän keskustassa oli venäläisten pystyttämiä muistomerkkejä useita. Maantie loppui kylän keskustaan ja jatkui polkuna kohti Pertjärveä n. 1.4 km missä tämän Kev.Os.19 muistomerkki oli ollut. Sinne saakka emme autoilla tällä kertaa päässeet. Matka jatkui kohti äänistä ja ohitimme Pertjärven, Goran ja saavuimme Syvärinjoen itäpäähän joka yhtyy Äänisjärveen. Lossilla ylitimme Syvärinjoen. Toisella rannalla oli Suomalaisten rakentama linnoitus joka oli louhitti kallioon. Äänisen rantaa jatkoimme vepsäläiskylään missä museossa kävimme ja saimme opastuksen vepsänkielellä joka oli ihan ymmärrettävää. Saavuimme Äänislinnaan joka oli siisti ja hieno kaupunki. Rautatie kulki kaupungin laidassa ja Äänisjärvi oli ihan vieressä. Seuraavana päivänä jatkoimme tutustumalla Kollaan taistelupaikkaan ja sieltä kohti Suomea matkalla useita muistomerkkejä ja taistelupaikkoja.