Jalkaväkirykmentti
23 (JR 23) lempinimi, Laurilan verikoirat
olivat alun perin 8. divisioonan yksikkö talvisodassa, jonka perusti
Etelä-Pohjanmaan sotilaslääni. Divisioona oli sijoitettu talvisodan
alkuvaiheessa Itä-Kannakselle. Rykmentti tuli kuuluisaksi Taipaleen
taistelusta, mutta kävi sodan loppuvaiheessa ankaria taisteluja myös
Vuosalmella, Äyräpäässä.
Antti
Tuurin romaaniin perustuva Pekka Parikan ohjaama elokuva Talvisota kuvaa
rykmentin vaiheita ja erityisesti sen I Pataljoonan kauhavalaista 4.
komppaniaa.
Määrävahvuus
2995 miestä. 6 kranaatinheitintä, 36 konekivääriä, 72 pikakivääriä, 72
konepistoolia, 2325 kivääriä, 494 hevosta, 1 henkilöauto, 2 moottoripyörää.
Taistelut:
Taipaleenjoki, Vuosalmi - Äyräpää.
Komentaja,
evl. Matti Laurila
Rykmentissä
palveli komentaja Laurilan ohella kuusi muuta jääkäriä, konekiväärikomppanian
päällikkönä kapteeni Verner Kivinen, joukkueenjohtajana ja komppanian
päällikkönä vänrikki Aarne Korhonen, pataljoonan komentajina kapteenit Vilho
Korte ja Arvid Lindeqvist, komppanianpäällikkönä ja va. pataljoonankomentajana
luutnantti Akseli Valtimo sekä konekiväärikomppanian päällikkönä (JR 24:sta)
kapteeni Jakob Suomela.
Rykmentti
perustettiin tuolloisessa Seinäjoen kauppalassa, se oli määrävahvuinen,
varustettu ja aseistettu 14 lokakuuta 1939. Rykmenttiin kuului
perustamisvaiheessa esikunta ja esikuntakomppania (perustettu Jalasjärven
reserviläisistä, määrävahvuus 1+12+169), kranaatinheitinkomppania
(Jalasjärvi, 83), kolonna (Lapua, 155, yksi ampumatarvike- ja kaksi
elintarvikekolonnaa) sekä kolme pataljonaa (845), joissa oli kussakin kolme jalkaväkikomppaniaa
(191) ja yksi konekiväärikomppania (154).
Edellisten
numerojärjestys oli 1.-9. ja jälkimmäisten 1.-3.
I
Pataljoonan (komentaja perustamisvaiheessa kapteeni Vallas) komppaniat
perustettiin Isokyrön, Vähäkyrön, Jurvan ja Laihian reserviläisistä,
II
Pataljoonan (kapteeni Järvinen) Kauhavan, Ylistaron ja Ylihärmän
reserviläisistä.
III
Pataljoonan (majuri Boijer-Spoof) Kuortaneen, Töysän ja Lapuan reserviläisistä.
I Pataljoonan 3. komppaniaan tuli myöhemmin täydennyksenä noin 50 miestä Isojoelta. Miehistö oli sodan alkuvaiheissa keskimäärin 26-27 -vuotiaita, sodan loppuvaiheissa täydennysmiehiksi tuli sekä nuorempia noin parinkymmenen vuoden että vanhempia noin neljänkymmenen vuoden ikäisiä miehiä.
Pataljoonan
ryhmittyminen.
Tk. 1.
vänr. Aronen, yksi joukkue. TK. 2. Kers. Sorila ja Herrala, kaksi
joukkuetta. Tk. 3. luutn. Tunturi, yksi joukkue. TK.4. vänr. Saarenpää,
kaksi joukkuetta. TK. 5. luutn. Nurminen, kaksi joukkuetta.
Tk. 4. ja
5. todellinen miesvahvuus on 2 ½ joukkuetta. Aseistuksena yhteensä
4 pikakivääriä.
7.K:n
peitepiirros on kompp:n päällikön vänr. Pelttarin laatima.
Miehistö ja päälliköt sekä aliupseerit.
JR 24 miehiä.
3./1. JR
23. komppania 12.10.1939 - 11.3.1940.
3. Komppanian aliupseerit ja miehistö olivat Jurvasta.
12.10.1939.
klo 15.00. JR23:n sotapäiväkirjassa kerrotaan miten yksikön
perustamispaikkalle Seinäjoelle saapui klo 15.00 reservin luutnantti M.
Anttikoski. Esikunta määräsi hänet toimimaan toistaiseksi 1
komppanian upseerina. Hänelle luovutettiin suuri punakantinen salkku joka
sisälsi yksikön asiakirjat ja ohjeet.
Työväentalolta
hän oli saatu miehistökortit, asiakirjat jotka toimitettiin majoituspaikkaan Leskelän
taloon.
Asiat
etenivät ripeästi sillä klo 18.00 oli perustamispaikalla upseerien puhuttelu,
jossa annettiin eväitä, tietoja ja ohjeita.
13.10.1939.
Komppanian päälliköksi määrättiin E-P:n Suojeluskuntapiirin XIV alueen
aluepäällikkö, Jääkäriluutnantti A. Valtimo joka tuli Teuvalta ja muiksi
upseereiksi, reservin luutnantti G. Lipasti joka tuli Siipyystä, reservin
luutnantti M. Anttikoski tuli Jurvasta, reservin luutnantti L. Kotkanen myös
Jurvasta, reservin luutnantti P. Lindegren tuli Tampereelta ja reservin
luutnantti O. Vettenranta tuli Seinäjoelta.
Komppanian aliupseerit ja miehistö olivat kaikki Jurvan reserviläisiä. Iltapäivällä saapui luutn. Lipasti. Komppanialle laadittiin miehistöluettelo sekä Komppanian majoitussuunnitelma Seinäjoella: Leskelä, Vuoristo, Kujala, Koivusalo, Hallila, Autokorjaamo, Korpikoski ja Hankama.
Komppanian
toimihenkilöt.
14.10.1939.
Aamupäivällä saapui vänrikki Lindegren sekä iltapäivällä kompp. pääll. luut.
Akseli Valtimo ja luutn. Kotkanen. Hän ryhtyi heti tarmokkaasti
johtamaan. Nuorempien upseerien tehtävät jakaantuivat virkaiän perusteella:
Luutn.
Lipasti It. johtaja A, I joukk. johtaja.
Luutn.
Anttikoski, It. johtaja B, II joukk. johtaja.
Luutn.
Kotkanen, It. johtaja C, III joukk. johtaja.
Vänr.
Lindegren It. johtaja D, IV joukk. Johtaja.
Vänrikki
Vettenranta ei saapunut.
Muodostettiin
3./1. JR23. Määrättiin toimihenkilöt upseerien lisäksi:
Kers.
Koski, tehtävä kompp. vääpelinä.
Korpr.
Vainionpää, tehtävä kompp. kirjurina.
Kers.
Perämäki , tehtävä I joukk. kersantti.
Kers.
Mattila, tehtävä II joukk. kersantti.
Kers.
Lahnalaakso, tehtävä III joukk. kersantti.
Kersantti.
Kers. Hautala, tehtävä IV joukk. kersantti.
kersantti.
Alik. Ojala, toimii asealiupseerina.
Alik.
Mylläri toimii talousaliupseerina.
17.10.1939. Komppaniassa tehtäviä jaettiin.
Jurvan
sk:lta saatiin reserviläisten varustus.
18.10.1939.
Määräys, Seinäjoella junaan lastattiin varusteet ja pataljoonan tarvikkeet.
Komppanian vääpeli Koskelle sattui Seinäjoen asemalla tapaturma. Hän
hyppäsi täysissä varusteissa junasta ja satutti jalkansa. Lääkärin tarkastaessa
hän totesi Kosken jalassa vakavan vamman. Vääpeli Koski jäi Jyväskylässä
junasta ja hänet toimitettiin sotilassairaalaan.
Seinäjoelta
rykmentti lähti kohti Karjalan kannasta klo 9.40. Reittiä: Myllymäki,
Haapamäki, Jyväskylä, Kulennoinen, Elisenvaara, Hiitola, Inkilä. Pysähdyttiin
ruokailemaan Haapamäellä ja Hankasalmella.
http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=1493075
http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=1493076
19.10.1939.
Saavuttiin Inkilän asemalle, iltapäivällä juna tyhjättiin. Marssi alkoi aluksi
keskityspaikkaan missä ruokailu, minkä jälkeen marssittiin 27 km. Jurvan
komppania osoitti marssilla hyvää kuntoa.
Hevosia oli
JR23 käytössä kaikkiaan 494 ja ne olivat pääasiassa Pohjanmaan lakeuksilta
ja tottumattomia mäkiseen maastoon.
Komppanian
päällikkö kiiruhti vastaanottamaan ja johtamaan komppaniaansa. Väsyneet miehet
kokivat perillä yllätyksen kun 1. komppania oli vallannut heille tarkoitetun
majoituspaikan.
Elisenvaaran
asema 13.3.1940
Hiitolan
asema
20.10.1939.
Aamulla matka jatkui ja jäljellä oli 14 km. Saavuttiin Räisälän kunnan
Unnunkosken kylään joka on Vuoksen rannalla. Ruokailu myöhästyi kun
muonahevonen oli matkalla vikuroinut eikä kenttäkeittiötä saatu perille.
Komppaniasta lähdettiin hevosella noutamaan. Rykmentti ryhtyi
linnoitustöihin ja kouluttautui. Räisälän Unnunkosken ja Kivipellon kyliin.
Alueella rykmentti viipyi parisen viikkoa.
http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=1493077
Komppania majoittui kylän taloihin.
Komppania
majoittui Karjalaiskylän taloihin: Suutari M, III joukkue.
Kohonen, upseerit. Smirnoff, toim. joukk. Suutari, III joukk.
Paasilainen, IV joukk. Asikainen IV joukk. Suutarinen J. komentoryhmä.
Karman, I joukk. Ruotsalainen, I joukk. ja Kivelä, II joukk.
21.-26.10.1939.
Rasittavan matkan jälkeen komppania sai olla majoituspaikassa. Komppania
alkoi saada maitoa 22 päivästä alkaen Käkisalmen meijeristä.
http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=1493080
26.-30.10.1939.
klo 7.30. Ensimmäinen linnoitusretki Räisälän kunnan Särkisalon Korpelan
kylään, jonne oli 12 km.
Räisälässä
rakennettiin esteitä 18.12.1939
Räisälässä
rakennettiin esteitä 18.12.1939
Räisälässä evakoitiin lehmät 18.12.1939
Linnoitustyöt Räisälässä, Sarkilassa ja Korpelassa
1.2.3.4.5.6.7.8.9.10.11.12.13.14.15.16.
26.-30.10.1939. klo
7.30. Ensimmäinen linnoitusretki jonne oli 12 km. Räisälän kunnan Sarkisalon
ja Korpelan kylä.
http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=1493081
http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=1493082Sarkisalon
http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=1493084
1.11.- 6.11.1939.
Linnoitustyöt jatkuivat Korpelassa. Kiviesteiden valmistus aloitettiin. Saatiin
kaksi seppää.
http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=1493086
Pyhäjärvi, Komitsan kylät
http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=1493087
Marraskuun
alussa 1939 Komppania siirtyi Pyhäjärven Komitsaan.
http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=1493092
17.11.1939.
Siirtyminen telttamajoitukseen.
23.11.1939.
Jurvan suojeluskunta lahjoitti Telefunken radion joka oli 4-putkinen ja
patterilla toimiva.
http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=1493096
24.11.1939.
Komppania sai toisen radion. Jurvan Närvijoen isännät olivat lahjoittaneet
lähinnä Närvijoen reserviläisten ratoksi. Sotilaskodissa oli neljä Lottaa,
olivat kotoisin Ilmajoelta ja Kauhajoelta.
http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=1493097
Jurvan ja
Teuvan Lotat lahjoittivat sukkia.
http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=1493099
26.11.1939. Pyhäjärvi
Luovutetun Karjalan alueet.
Julistettiin Talvisota alkaneeksi 30.11.1939
30.11.1939.
Vääpeli ilmoitti, lomat peruttu, sota syttyi. Tiedon sodan syttymisestä toi
komppanian komentaja aamulla klo 9.00. Rykmentin pääasialliseksi
taistelualueeksi Taipaleenjoella muodostuivat Kirvesmäen lisäksi Terenttilän
ja Linnakankaan alalohkot. Rintamavastuun rykmentti otti ensimmäisen kerran
17. joulukuuta, vaikka se vahvistettiin virallisesti vasta joulukuun lopussa.
Rintamavastuuta kesti 27. joulukuuta saakka, minkä jälkeen rykmentti oli
levossa 6. tammikuuta 1940 saakka. Vuodenvaihteessa rykmentti liitettiin
eversti Aarne Blickin komentamaan 7. divisioonaan, joka oli entinen 10.
divisioona.
http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=1493102
Ensimmäinen
ilmahyökkäys heti aamupäivällä. Lentokone putosi Sakkolassa alas, sen olivat
ampuneet alas eräs alikersantti ja sotamies.
http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=1493107
6.12.1939.
Itsenäisyyspäivänä vihollinen ampui voimakkaasti tykistöllä ja teki useita
hyökkäysyrityksiä Suvannon yli Taipaleen kohdassa.
Komppania
oli kokoontunut juhlakahville kanttiiniin, tultiin sanomaan komppania
oltava lähtövalmiina marssien etulinjaan. Aluksi matkaa tehtiin noin 10
km.
http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=1493108
Saavuttiin
Saaprun kylään. Marssi jatkui kohti Taipaleenjokea, jonne saavuttiin
keskiyöllä.
http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=1493110
Taipaleenjoki, Kaarnajoki linjalla 9.12.1939-28.12.1939
http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=1493110
9.12.1939.
Saavuttiin etulinjaan.
http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=1493111
Komppania
otti Terentilään menevän maantien varresta valmiusasemat. Kaivauduttiin
asemiin tykistötulen varalle. Vihollisen tykistö ja kranaatinheitin tuli oli
ajoittain hyvin kiivasta. Kaksi kranaattia räjähti lähellä jolloin tapahtui
ensimmäinen haavoittuminen komppaniassa, stm. Toivo Ristimäki haavoittui kun
kranaatin sirpale lävisti kaasunaamarin suodattimen ja haavoitti häntä
takalihakseen.
http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=1493112
Kentan ja
Hiironniemen ryhmät ehtivät siirtyä uuteen paikkaan. Hetkeä myöhemmin tuli
vihollisen kranaattikeskitys vanhaan paikkaan ryhmien suojahautojen väliin.
Olisivat melko varmasti tuhoutuneet mikäli olisivat olleet pidempään vanhassa
paikassa. 4. ryhmän eteen putosi kranaatti joka jäi suutariksi.
http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=1493113
15.12.1939.
Vihollisen tykistötuli erittäin kiivasta.
http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=1493114
16.12.1939.
Etulinjaan, kapt. Rosenlevin pataljoonan tilalle. Oikealla Kaarnajoki ja
siitä 1 1/2 itään olevaan tiehen. Joukkueiden lohkot olivat
järjestyksessä vasemmalta I, II, III ja IV joukkue.
http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=1493115
http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=1493116
Komppanian
lohkolla tuli toimimaan 3 kk-pesäkettä, jotka 1. KKK miehitti. Kaksi oli
Kasematissa. Numero 1 tehtävänä ampua Taipaleenjokea Pärssisen metsän suuntaan.
Numero 2 ampuu Taipaleenjokea Laatokolle päin. Kummassakin oli kaksi
konekivääriä. myöhemmin niihin lisättiin konepistooli ja pikakivääri
itsepuolustusta varten. Kolmas kk-pesäke oli ampumahaudassa II ja III
joukkueiden lohkojen rajalla. Joukkueiden asemat olivat aivan Taipaleenjoen
rajalla, paitsi IV joukkueen 1 kompp. taaempana aukean takana. II joukkueen johtaja
luutn. Kotkanen siirtyi pataljoonan I kompp. päälliköksi. III joukkueen
johtajaksi tuli kers. Lahnalaakso.
17.12.1939.
Saatiin ankara tykistökeskitys etulinjaan. Kranaatti osui parhaaseen hevoseen
joka kuoli.
18.12.1939.
Komppania menetti toisen miehen, tiedustelupartion lähetetyistä miehistä muut
palasi paitsi Albin Viitala. Hän oli aamulla käydyssä partiokahakassa jäänyt
vihollisen puolelle ja todennäköisesti kaatunut. Tuli tieto, että Rivalli oli
lainannut esik. komppanian miehiltä rahaa ja polkupyörän ja lähtenyt hakemaan
tupakkaa. Sen jälkeen ei hänestä ollut kuultu mitään.
http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=1493120
21.12.1939. Aliupseeri Kalle Ojala haavoittui kranaatin sirpale osui vasempaan käsivarteen.
http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=1493122
Tarkka-ampuminen
tuotti tulosta, omista miehistä innokkain oli alik. Y. Kankaanpää. Hän onnistui
ampumaan useamman vihollissotilaan. Iltamyöhällä havaittiin vihollisen
liikehdintää Pärssisen metsikössä. II joukkue 2. ryhmä pidettiin
hälytysvalmiudessa.
http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=1493123
25.12.1939. Koko päivän vihollinen ampui ankarasti tykistöllä. Odotettiin vihollisen hyökkäystä Pärssisen ja Terenttilän suuntaan. Kolmas haavoittuminen, stm. Kalervo Hiipakka sai luodin vasempaan hartiaan. Ankarasta tykistötulesta huolimatta pysyi miehistön mieliala rauhallisena. Joululahjoja oli saapunut yksityisiltä lähettäjiltä sekä Lotta Svärd yhdistykseltä pohjanmaan piiriltä. Joulupäivällisellä saatiin kinkkua, makkaraa, omenia, makeisia sekä maukas sekahedelmäkeitto.
26.12.1939.
Raskaan menetyksen kohtasi komppania. Laivatykki Laatokalta ampui II
joukkueen korsuun. Kranaatti lävisti eteisen katon ja samalla räjähti.
Sisällä korsussa 7 miestä kuoli ja 15 haavoittui. Kaatuneet olivat: alik.
Yrjö Kankaanpää, stm. Eino Hautamäki, Jaakko Santikko, Kaarlo Wegelius, Eino
Peltola, sekä kaksi 1 KKK:n miestä. Haavoittuneita olivat: stm. Vesteri
Syrjälä, alik. Niilo Marttila, lääkint. stm. Unto Penttilä, Olavi Penttilä,
stm. Toivo Lehtonen, Viljo Kivikangas, Matti Liukku, korpr. Toivo Rintakoski,
stm. Eino Luomala, korpr. Akseli Tuppi, stm. Väinö Rintaluoma, Niilo Hietanen,
Osvalt Kinnari, Väinö Mäki sekä kaksi 1 KKK:n miestä. Vaikeasti haavoittuivat
Unto ja Olavi Penttilä, Niilo Marttila, Viljo kivikangas, matti Liukku sekä
mainitut kk-miehet. Vain 7 sisällä ollutta miestä säästyivät. Ankara
tykistökeskitys jatkui ja myöhemmin samana päivänä, vartiossa ollut alik. Toivo
Alanko haavoittui ensiksi jalkaan ja hetkeä myöhemmin uudelleen rintasuojan
alle. Samassa vartiossa ollut Vihtori Penttilä yritti auttaa häntä, mutta
haavoittui pian itsekin nilkkaan. Hän kuitenkin pystyi kutsumaan apua.
Komppanian päällikkö hänet löysi ja lapioi vapaaksi. Tykistötuli oli
samana päivänä ankarin, mitä komppaniassa siihen mennessä oli koettu. III
joukkueen juoksuhautaa meni umpeen 20 m matkalta. Keskitys osui lohkolla
olevaan konekivääriin joka tuhoutui.
http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=1493127
28.12.1939.
Jälleen oli vihollisella ankara kranaattituli. Stm. Lauri Tampsi sai useita
sirpaleita, hän lensi ilmanpaineesta korsun ovesta sisään.
Taipaleessa
piikkilanka este 1.12.1939
Taipaleessa
linnoitustöitä este rakennettu 1.12.1939
Taipaleenjoki
ja lossi ja joki jäässä 1.12.1939
Taipaleen
puolustuslinjalle korsupohjan rakennusvaihe 1.12.1939
Taipaleen korsupohja hirsistä 1.12.1939
Taipaleen taistelualue sijaitsee Vuoksen virrassa Suvannon
ja Laatokan välinen alue. Kartassa näkyy tuttuja nimiä, kuten Terenttilä ja
Kirvesmäki. Terenttilässä tuli paljon tappioita, Putkinotkoon sen sijaan
sotilaat olivat lepovuoroillaan tehneet itselleen hyvät suuret korsut.
Taipaleenjokeen laskevan Mustaojan yläjuoksulla
29.12.1939-21.1.1940
http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=1493128
29.12.1939. Neljäs
joukkue oli saanut suurimman tulikasteen vartiopaikkaansa ja korsun ympärille.
Joukkueen onneksi mies menetyksiltä oli vältytty. Nyt kuitenkin kävi pahasti
kun vartiossa ollut stm. Niilo Hautakoksi haavoittui käteen.
Joukkue siirtyi taakse
lepoon ja reserviin Kovero-ojan maastoon. Rintamavastuun otti JR28. III
pataljoona 8. komppania. Seuraavana päivänä 30.12. siirryttiin
telttamajoituksesta korsuihin Terenttilän tien varteen. Siirtyminen tapahtui
hetkeä aikaisemmin kun vihollisen keskitys tuli alueelle missä komppania oli
ollut telttamajoituksessa. Joukkue oli levossa kaksi päivää.
http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=1493131
Tammikuun ensimmäisenä
päivänä komppania menetti päällikön. Komppanian parhaista hiihtäjistä
muodostettiin hiihtokomppania. Tämän joukkueen johtajaksi määrättiin vänr.
Lindegren ja luutn. Valtimo toimi edelleen komppanian päällikkönä. Joukkueen
kersantiksi määrättiin kers. Lahnalakso. Komppanian jäljelle jääneistä
miehistä muodostettiin kolme joukkuetta.
Komppanian päälliköksi määrättiin luutn. Kotkanen. I joukkueen johtajaksi luutn. Lipasti. II joukkueen johtajaksi luutn. Antinkoski. III joukkueen johtajaksi kers. Hautala.
2.1.1940. Vihollisen
tykistö ampui majoitusalueelle, stm. Sampo Mäntylä haavoittui lievästi selkään.
3.1.1940. Juuri
perustettu hiihtokomppania menetti johtajan kun res. vänr. Lindgren kaatui.
Hiihtojoukkue suoritti ensimmäistä partiotehtävää jolloin ensimmäisenä
hiihtänyt Lindgren hiihti miinaan.
http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=1493132
4.1.1940.
Taistelulähetit haavoittuivat, alik. Jouko Peura ja korp. Suolo Kentta. Olivat
viemässä konepistoolia etulinjaan. Paluumatkalla molemmat haavoittuivat.
5.1.1940. Komppania
siirtyi uudelleen etulinjaan klo 23.30. Oikealla rajana oli Mustaoja ja vasen
raja Terentilän maantie. Joukkueet oikealta lukien, I, III, II ja IV joukkue.
Hiihtojoukkue oli takana reservissä 1 km päässä. I joukkueella ei ollut korsua.
II joukkueella oli kranaatin puhkaisema sirpalesuoja. III joukkueella oli ehjä
sirpalesuoja.
6.1.1940. Loppiaisesta
muodostui komppanialle erittäin raskas. Vihollinen tulitti ankarasti I
joukkueen lohkolla. Vihollinen oli kaivautunut etumaastoon hyvin lähelle.
Iltapäivällä alik. Arvo Tikkala ja stm. Toivo Blomsten kaatuivat. Korp.
Väinö Mäntylä haavoittui konekiväärin luodista.
7.1.1940. Onneton
tapaus. Iltahämärässä palasivat alik. Paavola ja lähetti Lehtimäki I joukkueen
eteentyönnetystä vartiopaikalta. Läheisen vartiopaikan vartiomies Mäenluoma
huusi kolme kertaa: Tunnussana. Miehet joilla ei ollut lumipukua, lähtivät
juoksemaan. Mäenluoma ampui sillä seurauksella, että luoti lävisti Lehtimäen
pään ja Paavolan käsivarren. Lehtimäki kuoli heti, Paavolan vammat oli
lihashaava. Paavolan kertomuksen mukaan eivät kuulleet Mäenluoman huutoa.
He lähtivät juoksemaan, koska vihollinen ampui kk:lla heitä. Illalla vaihtoi I
joukkue lepoon ja tilalle tuli IV joukkue.
8.1.1940. Jatkui
vihollisen voimakas kranaatti- ja tykistötuli. Illalla vihollisen tankit
ryhtyivät suorittamaan raivaustyötä lohkon edustalla. Neljä tankkia hyrisi
ahkerasti tunnin ajan. Aamulla huomattiin, että kaksi vihollisen tuhottua
tankkia oli hinattu pois. Tankkien toimenpiteet aiheuttivat II ja III
joukkueille hälytyksen. Omat kranaatinheittimet ampuivat Hiekkalan maastoon.
Vihollinen aloitti ankaran tykistökeksityksen tuliaseman ympäristöön. Muutama
kranaatti räjähti II joukkueen vartiopaikka numero 1:n. Seurauksena oli, että
sotamiehet haavoittuivat Tamminen selkään ja Hanka pakaralihakseen.
7.-16.1.1940. Kiivaimmat
taistelut käytiin tuolloin Taipaleenjokeen laskevan Mustaojan yläjuoksulla,
mukaan lukien ns. Niittykasematin ja Metsäkasematin eli kantalinnoituksiin
kuuluneiden 1920-luvulla tehtyjen säästöbetonisten konekivääriasemien
hallussapitoa koskeneet taistelut.
10.1.1940. Vihollinen
jatkoi ankaraa tykistökeskitystään etulinjaan juoksuhautojen seudulle. Alikersantti
Väinö Ylikoski haavoittui vartiopaikalla, sai sirpaleen kylkeen. Mustaojan
lohkolla oli yksi joukkue I komppaniasta, joka tästä lähtien vuorotteli IV
joukkueen kanssa, vartioiden kumpikin vuorokauden kerralla tärkeätä tukikohtaa.
Illalla vihollisen hyökkäysvaunut hyrisivät komppanian lohkon edustalla.
Yrittivät ilmeisesti viedä pois viimeistä suurinta tuhottua vaunua. Siirto ei
kuitenkaan onnistunut.
http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=1493135
http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=1493137
Rykmentin
komentaja oli tyytyväinen Jurvan komppaniaan. Ev. Laurila lausui pataljoonan
komentajan välityksellä kiitokset 3./ I JR23:lle. Hän lähetti komppanialle omat
turkkinsa ja kolme vilttiä.
11.1.1940. Pikatykki
ampui ja joukkueenjohtaja kers. Lahnalakso sai ammuksen päälakeen ja kaatui.
13.1.1940. Vihollisen
tykistö ampui voimakkaasti Mustaojan tukikohtaan, jolloin korp. Uuno Myllymäki
haavoittui vatsaan ja käteen ja hän kuoli myöhemmin haavoihinsa. Pataljoonan
komentaja kiitti IV joukkuetta tarmokkaasta toiminnasta tukikohta I:n
puolustamisessa.
15.1.1940. Vihollisen
partio pääsi I komppanian lohkolle ampumahautaan, mutta lyötiin takaisin.
Välittömästi lisättiin aamuyöksi kulkuvartiota varmistamaan II joukkueen
tukikohdan vasen sivusta. Tukikohdassa I:ssä haavoittui pikatykin kranaatista
vaikeasti korp. Aarne Lehtonen haavoittui, stm. Arvo Jussila ja Mikael
Koivuporras ja alik. Eino Hautamäki haavoittuivat.
15.1.1940. Komppania
luovutti klo 20.00 lohkon ja siirtyi taakse lepoon ja sai majoituspaikakseen
rakentamansa Kovero-ojan korsut. Kukin joukkue sai omat korsut. Huomattiin,
että Jurvan komppanian rakentamat korsut olivat parhaat mitä komppania
kierroksella oli nähty.
Rykmentillä oli lepoa
17.-26.1.1940, minkä jälkeen sillä oli taas rintamavastuu 5. helmikuuta saakka.
Palkanmaksu ja puhdistustöiden päätteeksi yöllä oli sauna III ja IV
joukkueelle. Seuraavana iltana oli I ja II joukkueen saunavuorot. Lepoaikana
komppanian päällikkö piti puhuttelun. Hän kiitti komppaniaa tähänastisista
toimista. Linnoitustöitä tehtiin Terenttilän lohkolla.
http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=1493140
21.1.1940. ”Tapahtui
ikävä tapaturma. Illalla puhdisti stm. Vihtori Penttilä korsussa alakerrassa
pistooliaan. Piipussa oli panos joka laukesi. Kuula osui ylälaverilla olleeseen
kers. Paavo Mäki-Tikkalaan eli Keltamäkeen. Lävistäen hänen vatsan vasemmalta
puolen. 23.1. Kers. Mäki-Tikkala kuoli sairaalassa. Jälleen komppania menetti
yhden parhaista miehistä. Kunnia hänen muistolleen!” on kirjoitettu
päiväkirjaan. Hiihtojoukkueen johtajaksi määrättiin nyt alikersantti Järvelä.
Hiihtojoukkue teki iltapäivällä ladun Volossilaan.
22.1.1940. Yöllä
palatessa työstä tukilohkolta kohtasi vihollisen tykistökeskityksen tukikohdan
huoltopaikan luona, stm. Vilho Antila haavoittui lievästi.
26.1.1940. klo 14.30
komppania marssi jälleen etulinjaan. Lohko oli sama kuin joulunaikaan.
Komppania I, III ja IV joukkueet majoittuivat entisiin korsuihin. Yöllä
vihollisen partio pääsi Kaarnajoen uomaan, jossa se räjäytti 10 miinaa.
Vihollispartio oli parinpäivän päästä samalla joella jolloin räjäyttivät 20
miinaa.
Taipaleenlohkon puolustuslinja, paikannimet mm. Mustaoja,
Kaarnaoja.
Terentilän ja Mustaojan suunnalla
28.1.1940. Vihollisen
tykistötuli jatkui jolloin, stm. Paavo Hahto haavoittui vartiopaikassa
kranaatinsirpale meni reiteen.
http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=1493143
30.1.1940. Aamuyöllä
vihollisen ankara tykistötuli, stm. Uuno Haapala kaatui. Hän oli tulossa
vartiosta aamuyöllä klo 4.00 ja kranaatti räjähti aivan lähellä murskaten
hänet pahasti.
31.1.1940. Edellisenä
iltana oma tykistö ampui ankaran keskityksen Mustaojan ja Terenttilän kohdalle
sekä vihollisen pattereihin. Vihollisen pikatykki ampui tämän
jälkeen tarkasti III joukkueen lohkon tähystyspaikkaan. Klo 14.30 osui
kranaatti vartion tähystyspaikkaan ja siellä ollut, stm. Aukusti Koskela
haavoittui reiteen ja kaulaan ei kuitenkaan vaikeasti. Stm. Hietamäki selvisi
pelkällä tärähdyksellä.
1.2.1940. Iltapäivällä
lenteli vihollisen 70 pommikonetta tukikohdan yläpuolella. Pudottivat pommeja
Terentilän maastoon. Muutamia pommeja putosi IV joukkueen korsun lähelle.
Seuraava lepo
rykmentillä oli 17.-26.1.1940, sen jälkeen sillä oli taas rintamavastuu 5.
helmikuuta saakka.
2.2.1940. I joukkueen
edessä oli illalla ollut liikehdintää. Seuraavana päivänä oli toistakymmentä
pommikonetta tukikohdan alueella ja pudottivat muutaman pommin takamaastoon.
http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=1493145
http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=1493146
5.2.1940.Vihollisen
pikatykki ampui koko päivän ampumahautojamme. Stm. Paavo Flinkkilä kaatui
vartiopaikalla klo 14.00. Komppania marssi klo 22.00 taakse lepoon Kovero-ojan
korsuihin.
10.2.1940. Kova taistelu
Terentilän ja Mustaojan suunnalla. Komppania siirtyi Mäntykankaan korsuihin,
jossa se oli ollut aikaisemmin, uuden vuoden aikoihin.
11.2.1940. Illalla komppania siirtyi etulinjaan. I joukkueen tehtäväksi oli hoitaa Mustaojan kenttävartio. IV ja III joukkue miehitti tukikohta N:o 1:n (Mustaoja). II joukkueen tukikohta N:o 2. (mustaojan vasemmalla oleva sauma). Vihollinen painosti koko päivän.
12.2.1940. Vihollinen
hyökkäsi II ja IV joukkueen lohkoja vastaan. Etummaiset ampumahaudat olivat
joutuneet muutamaa päivää aikaisemmin vihollisen haltuun. Vihollinen oli niissä
asemissa ja yritti niistä tunkeutua lähemmäs meidän ampumahautoihin. Meidän
ampumahaudat olivat matalat, joten vihollisen kk- ja pikakivääri sekä
kiväärituli muodostuivat tuhoisiksi.
II joukkueesta
kaatuivat:
Stm. Sameli Hanka,
kiv. luodista. Toivo Korpela, kiv. luodista. Viljo Kivikangas,
kk-suihkusta. Reino Rintamäki, kranaatista. Haavoittuivat, alik. Jaakko
Hirvelä, kiväärin luoti hartian ja olkapään läpi. stm. Toivo Hautaharju,
kiväärin luoti leukaan. Kauno Korpela, kiväärin luoti päälakeen. Pauli
Viitala, kranaatin sirpale kylkeen. Paavo Tamsi, kiväärin luoti käteen.
Lääk. ryhmästä korp. Martti Koskimäki.
IV joukkueesta
kaatuivat. alik. Yrjö Rintakoski, kiväärin luodista. stm. Urho
Haapakoski, kiväärin luodista. Haavoittuivat, stm. Yrjö Korpela, otsaan
lievästi. Ilmari Tuominen, käteen. Vihtori Penttilä, käsivarteen ja
jalkaan. Uuno Ojaniemi, jalkaan.
”He kaatuivat ja haavoittuivat komppaniallemme kunniakkaana päivänä. Vihollisen yritykset torjuttiin ja vihollisia tuhottiin suuri määrä. Miehet täyttivät tehtävänsä rohkeasti ja väsymyksestä huolimatta viimeiseen asti huolellisesti lohkoillaan alistettu KK:t toimivat tehokkaasti. Tykistö ampui keskityksen II joukkueen tukikohdan eteen, mutta siitäkin huolimatta vihollinen hyökkäyshalut säilyivät iltaan asti. Komppaniamme miehet ampuivat patruunoita säästämättä kaikilla tuliaseillaan. Kiitos ja kunnia riveistä poistuneille ja riveihin jääneille. ”
Saatiin lisävahvistusta.
Iltayöllä tuli vaihto
komppanian väsyneet majoittuivat I ja IV joukkueet Virstakiven korsuihin ja II
ja III joukkueet Pihkahovin korsuihin. 13.2. oli lepopäivä. Illalla komppania
siirtyi etulinjaan Terenttilän lohkolle, miehittäen tukikohdat: 3 III joukkue,
4 II joukkue ja 5 IV joukkue. I joukkue jaettiin eri joukkueitten
täydennykseksi.
14.2.1940. Ankara mutta kunniakas päivä komppanialle. Komppania joutui kokonaisuudella torjumaan vihollisen kovan hyökkäyksen. Tällä kertaan vihollisen hyökkäys, joka kohdistui kaikkia tukikohtia vastaan. Tykistövalmistelu, joka alkoi klo 11.00. oli ankarin mitä vielä Taipaleen lohkolla oli nähty. Ankarin hyökkäys alkoi klo 13.00, myös tykistötuli jatkui, ei yhtä ankarana. Vihollinen hyökkäsi, jotkut hissasivat itseään eteenpäin panssarilevyjen suojassa, mutta enimmät joukot etenivät ilman levyä, yksittäisin syöksyin. Muutamilla oli pikakivääri, useimmat olivat ilman tuliasetta. Vihollisella oli taaempana konekiväärit tukivat hyökkäystä. Omat miehemme avasivat tulen 4. ja 5. vihollisen eteneminen pysähtyi 200 metrin päähän. Osa ryhtyi kaivautumaan toiset yrittivät takaisin, mutta tuhoutuivat. 3. tukikohdassa vihollinen pääsi mättäisen maan takia aivan käsikranaatin heiton etäisyyden päähän. Siellä oli taistelu kiivasta. Paljon käsikranaatteja heitettiin vihollisen tuhoksi, jolloin syntyi viholliselle suuret menetykset. Oma tykistö ampui keskityksen iltapäivällä mm. Hiekkalaan ja aivan tukikohdan eteen jolloin viimeisetkin viholliset pakenivat.
Päivän taistelussa
kaatuivat II joukkueen stm. Severi Ahtola, kranaatista. III joukkueesta
res. luut. Lauri Kotkanen, kk- suihku. stm. Einari Hietamäki, kiv. luoti.
Paavo Ojala, kiv. luoti. IV joukkueesta stm. Reino Lyyluoma, kranaatti.
Eelis Parkkamäki, kranaatti. Toivo Välimäki, kranaatti. Korp.
Toivo Mäkiranta, kranaatti. stm. Ensio Ylinen, kranaatti. alik.
Eino Hautamäki, kranaatti.
Haavoittuivat, I joukkue, alik. Valto Kuusisto, kranaatti. stm. Juho Suojanen, kranaatti. Eino Hietaniemi, kranaatti. Niilo Nummela, kranaatti. III joukkue, stm. Alpo Mylläri, kiv. luoti. kers. Oiva Hiironniemi, kiv. luoti. stm. Reino Kuusisto, kiv. luoti.
15.2.1940. Kirvesmäen
suunnalla vihollinen hyökkäsi edelleen. Kaatui, lääkintäsotamies
Olavi Penttilä, kiv. luoti. Haavoittuivat, korp. Akseli Tuppi,
kranaatti ja stm. Tauno Lahti, kranaatti kaikki II joukkueesta. Stm. Huugo
Sarvela, kiv. luoti, hän oli III joukkueesta.
Tähän päättyi raskas, mutta kunniakas etulinjassa olo. Komppania oli loistavalla tavalla omalta kohdaltaan torjunut vihollisen suurrynnistyksen Kannaksella. Taipaleen suunnan suurhyökkäyksen torjuntaan osallistui rykmentti helmikuulla 1940.
18.2.1940. Pataljoona
hälytettiin, koska vihollinen oli tunkeutunut Terenttilän ja Mustaojan
tukikohtiin 1,2 ja 3. Vastaiskun suorittavat 1 ja 2 komppaniat. Luutn. M.
Anttikoski siirrettiin 1. komppanian päälliköksi. 1. komppanian yöllinen
vastaisku Mustaojalla keskeytyi kun luutn. Kovero ja joukkueen johtaja vänr.
Kuusela kaatuivat ja muut joukkueenjohtajat haavoittuivat. Pataljoonan
komentaja määräsi luutn. Anttikosken johtamaan hyökkäyksen päätökseen ja toistaiseksi
1. komppanian päälliköksi.
20.2.1940. Eversti
Laurila kiitti liikuttuneena pataljoonan upseereita, aliupseereita ja
miehistöä. Hän sanoi mm. Tämän lohkon puolustuslinjan te olette
ansainneet, sankarin nimen.
M. Laurilan
kiitoskirje JR23
20.-24.2.1940. Pataljoona marssi lepoon, puolimatkan krouviin Kylmäkosken korsuihin.
Täydennysmiehiä 10, jotka olivat Suomesta eri puolelta.
23.2.1940. Pataljoonan
komentaja kapt. Vallas lähti lomalle. 3. kompp. päällikkö luutn. Valtimo
siirtyi pataljoonan komentajaksi. Vänr. M. Niemi määrättiin komppanian
päälliköksi.
Ennen komppanian
saapumista oli kuoremasto saapunut vääpeli Kosken johdolla.
25.2.1940. Komppaniasta
pääsi 12 miestä lomalle. Luutn. Lipasti tuli komppanian päälliköksi.
26.2.1940. Illalla tuli
käsky, että pataljoona siirtyy uusiin majoituspaikkoihin kohti länttä.
Taipale kestää paineen
Itä-Kannaksen rajuimmat
taistelut käytiin Laatokan rannan tuntumassa Taipaleessa. Noin viisi kilometriä
leveää kannasta pitkin hyökkäsi kaksi neuvostodivisioonaa. Suomalaisilla oli
Taipaleessa helmikuun alussa kolme jalkaväkirykmenttiä. JR23 oli saapunut
Taipaleen alueelle joulukuulla.
Suurhyökkäys alkoi myös
Taipaleessa 11. päivänä jatkuen rajuna seuraavat päivät. Suomalaiset menettivät
tukikohtiaan venäläisten päivällä tekemissä hyökkäyksissä, mutta valtasivat ne
öisissä vastaiskuissa takaisin.
Koottuaan
hyökkäysjoukkojaan uuteen iskuun puna-armeijan rynnistys jatkui 18. päivä.
Taistelut aaltoilivat pienellä alueella rintamalinjojen pysyessä suunnilleen
ennallaan. Suomalaiset menettivät Kirvesmäen ja Terenttilän tukikohdat, joista
oli käyty verisiä taisteluja. Viiden päivän jälkeen venäläisten hyökkäysvoima
oli heikentynyt selvästi. Taistelut jatkuivat Taipaleessa välillä hyvinkin
kiivaina sodan loppuun saakka, mutta läpimurtohyökkäystä venäläiset eivät enää
yrittäneet.
Itä-Kannaksen
taisteluiden painopiste siirtyi sodan loppuvaiheessa Vuoksijoen tuntumaan
Vuosalmelle. Taipaleen puolustuksesta siirrettiin kiireesti juuri lepoon
päässeen JR23 miehet. Saapuivat Vuosalmelle 28.2.1940. Vuosalmella oli
suomalaisten II ja III Armeijakunnan väliraja, jota jouduttiin taka-asemaan
siirryttäessä hieman muuttamaan. Venäläiset pyrkivät tekemään murron juuri armeijakuntien
saumakohdassa.
Vuosalmesta taisteltiin rajusti, verisesti ja venäläiset saivat vallattua alueen kannalta tärkeät Äyräpään kirkonmäen sekä Vuoksessa olevan Mustasaaren ja muutamaa päivää myöhemmin Vasikkasaaren joka helpotti vesistön ylitystä merkittävästi. 11. päivän hyökkäyksessä venäläiset saivat sillanpääaseman myös Vuosalmen puolelta, mutta lopullinen läpimurto jäi kiivaista yrityksistä huolimatta tekemättä.
Taipaleenlohkon puolustuslinja, paikannimet mm. Mustaoja,
Kaarnaoja.
Vuosalmi, Pihtisillan –kylät 28.2.1940-28.2.1940
27.2.1940. JR23
Taipaleenlohkon Terentilän ja Mustaojan etulinjasta komppania lähti taakse
lepoon aikaisin aamulla klo 5.00. Suuntana Tiurinkoski jonne saavuttiin
klo 7.00. Komppania jatkoi matkaa Ahtolan kansakoululle, jonne saavuttiin
myöhään illalla klo 20.00.
Kuukaudeksi oli luvattu
lepoa mutta levon asemesta rykmentti sai Ahtolan kansakoululle käskyn keskellä
yötä klo 1.00. Ennestään väsyneiden miesten yöuni jäi muutamaan
tuntiin.
Määräys oli kiireellisesti siirtyä Äyräpään - Vuosalmin Pihtisillan kylään. Autokaravaanilla lähdettiin ja perille saavuttiin jo kahden tunnin kuluttua 28. helmikuuta klo 3.00.
Kuukaudeksi aiotun levon asemesta rykmentti siirrettiin Taipaleenjoelta Äyräpään Vuosalmelle, jonne JR23 saapui 28.2.1940.
27.2.1940. JR23 Taipaleenlohkolta, Terentilän ja Mustaojan
etulinjasta komppania lähti taakse lepoon aikaisin aamulla klo 5.00. Suuntana
Tiurinkoski jonne saavuttiin klo 7.00. Komppania jatkoi matkaa Ahtolan
kansakoululle, jonne saavuttiin myöhään illalla klo 20.00.
Vuosalmi, Vasikkasaari, Mustasaari ja Dynamosaari 29.2.1940-3.3.1940
JR 23 joutui taistelemaan myös Vuosalmen tulimyrskyssä. Vuosalmen - Äyräpään suunnalla oli syntynyt tappioita ja siellä tarvittiin tulitukea.
JR 23 Rykmentin
tappiot Talvisodassa ovat huomattavat, kaatuneina olivat 682 miestä. Ev.
Laurila yritti kaikin keinoin välttää tappioita, mutta näyttää siltä, että
päätehtävä tuli täytettyä tappioiden kustannuksella. Laurilan rykmentissä
haavoittumisia oli noin 1400. Haavoittumisista noin neljännes oli niin pahoja,
ettei haavoittunut enää voinut palata rintamalle.
29.2.1940. Päivällä
miehet siirtyivät, I ja II joukkueen miehille Vasikkasaari ja III joukkue
Mustasaaren vasen kärki, IV joukkue Mustasaaren oikea kärki ja Dynamosaari.
Komppanialle alistettiin 4 konekivääriä, kranaatinheittimiä, sekä tykistö.
Taistelut Äyräpään harjanteella, kirkonmäellä ja Vuoksen saarilla alkoivat jo
seuraavana päivänä ja kestivät 13. maaliskuuta kello 11 eli rauhaan saakka.
Siitä tuli tieto rykmentinkomentaja Laurilalle puhelimitse 13.3.1940 kello
5.55.
29.2.1940. Vihollisosasto marssi punaisen lipun perässä kohti linjaa. Pölläkkälän suunnasta eteni vihollisen kiivas hyökkäys asemia vasten. Vihollinen asettui asemiin maantien reunaan ja alkoi kiivas laukausten vaihto. Noin puolituntia edellisestä yhteenotosta alkoi pikatykki ampua Pölläkkälän suuntaan, hyvin kiivaasti asemiamme vasten. Vihollisen hyökkäys asemiamme vasten oli epäonnistunut. Koska Vuoksen virta oli tällä kohdalla leveä ei yksikään vihollinen päässyt yli, vaan jäivät kuolleena maastoon.
1.3.1940. Taistelussa
haavoittuivat: III joukkue, alik. Kalervo Hiipakka, kiv. luoti. Stm.
Artturi Hautamäki, kranaatti. Stm. Reino Kuusisto, kranaatti. Stm.
Matti Kontio, kranaatti, kuoli seuraavana päivänä. Johan Harjula, kranaatti.
Toivo Nieminen, kranaatti. Stm. Frans Kulmala, kranaatti. Nieminen, kranaatti.
Alik. Aatos Hannula, kiv. luoti.
2.3.1940. Päivän
kuluessa kaatui Niemi Yrjö. Haavoittuivat kers. Mäkelä M. alikers. Viianen P.
ja Hinssa E. sekä Syrjätie ja Parkatti E.
Klo 9.00 tuli Tieto, että Mustasaari on menetetty ja Vasikkasaaresta jouduttiin perääntymään. Siellä oli menetetty melkein kaikki täydennysmiehet. Määrättiin III komppania kiireesti avuksi.
3.3.1940. Vihollisen
voimakas tykistötuli asemiamme vastaan koko päivän. Illalla alkoi vihollisen
hyökkäys jälleen tukikohtiamme vasten. Vasemmalla kärjen, III Joukkueen
lohkolla oli vihollisen voimakasta painostusta sekä Vasikkasaareen.
Onnistuttiin pitämään hyvin puoliamme, kk:mme ja krh:n ja tykistön avulla,
yöhön klo 23.00 saakka jolloin III komppania tuli tukikohtaan vapauttamaan
meidät lepoon. Päivän taistelussa kaatuivat stm. Veli Valtter Rantamäki
ja stm. Toivo Hautaharju sekä yksi vartiomies, kaikki kolme kuolivat kranaatin
sirpaleesta.
Täydennysmiehiä saatiin 2+37. Korpraalit Korpi ja Nieminen veivät muonaa Äyräpään Kiukkusaareen putosi muonaa kuljettanut hevonen Vuokseen jota pelastamaan menivät kers. Viiasen ja kers. Kalajainen. Molemmat hevoset pelastettiin kovasta tykistötulesta huolimatta. Reet menivät virran mukana. Kaatuivat alik. Lehtola Toimi ja reserviläiset Niemi A, Niemi M sekä Ranta E. Haavoittuivat Koskiniemi V. Virta L. Luomala G, Hanka V. sekä Pakkala O. toisen kerran. Päivän kuluessa oli vasikka- ja Mustasaareen ankara tykistötuli jonka turvin vihollisen kuljetus läheni Mustasaaren rantaa. Saaressa olevat 2 krh. olivat käyttökelvottomia kuten myös kaksi konekivääriä olivat vihollisen kranaattitulessa vahingoittuneet. Omalla tykistötulella saatiin Vasikkasaaresta ammuttua Mustasaareen. Konekivääriapu saatiin niin, että kun vihollinen alkoi ketjussa huutaa antautukaa niin voitiin antaa puolivyöltä kk:sta vastaukseksi. Vihollinen jäi yöksi Vuoksen jäälle asemiin.
I ja II joukkueen
miehille Vasikkasaari ja III joukkue miehitti Mustasaaren vasen kärki, IV
joukkue Mustasaaren oikea kärki. Kuukaudeksi aiotun levon asemesta rykmentti
siirrettiin Taipaleenjoelta Äyräpään Vuosalmelle, jonne se saapui yöllä 28.2.
Taistelut Äyräpään harjanteella, kirkonmäellä ja Vuoksen saarilla alkoivat jo
seuraavana päivänä ja kestivät 13. maaliskuuta kello 11 eli rauhaan saakka.
Vasikkasaaren,
Mustasaaren takaisinvaltaus
4.3.1940. Komennettiin
IV joukkueen 12 miestä vänrikki Niemen johdolla rykmentin vasemmalle sivustalle
saumavarmistukseen. Komppania majoituksessa Pihtisillan kylän taloissa.
Lepoa ei kuitenkaan kestänyt pitkään. Vihollinen alkoi taistella heti aamun
valjetessa, voimakasta tykistötulta. Vihollinen oli onnistunut
miehittää aamupäivän kuluessa Mustasaaren ja Dynamosaaren. Tästä johtuen oli
komppanian jälleen lähdettävä taisteluun etulinjaan. Miehitettiin Vasikkasaari.
Komppania sai tehtäväksi vallata takaisin Mustasaari. Vihollinen antoi
tykistökeskityksen Vasikkasaareen, ei tullut kysymykseenkään lähteä eteenpäin.
Vihollisen painostus oli niin kova, ettei hyökkäys onnistunut
illallakaan. Päivän taistelussa kaatuivat. Bruno Sillanpää, kiv. luoti.
Jalo Alanen, kranaatti. Sulo Markkula, kranaatti. Korp. Aarne Mäntylä,
kranaatti. Korp. Toivo Tuulikangas, kranaatti. Korp. Aarne
Suomalainen, kranaatti. Korp. Kalle Lindberg, kranaatti. Kustaa Heinonen,
kranaatti. otto Reinikainen, kranaatti. Armas Kuusikoski, kranaatti.
Taistelut jatkuivat
yöllä. Puhelinyhteydet olivat poikki. Kers. Kalajainen lähti hakemaan
patruunoita täydennykseksi. JSP:llä tuli haavoittuneita alikers. Skerheck M.
sekä Ranta Niilo ja Pellinen.
http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=20762783
II Komppania I joukkueen
tarkoituksena oli miehittää Vasikkasaari uudelleen ja yrittää miehitystä
Mustasaareen. Komppanian päällikkö kapt. Vihantalo T. tilanteen ollessa selvä
evästi III komppanian siitä huolimatta ettei saarella ole enää omia.
Komppanian johtaja saapui paikalle jääden asemiin. Päämääränä oli myös
Mustasaaren valtaaminen. Tätä varten määrättiin vahvistus ja III komppanian
tehtävänä on miehittää saari. Vänrik. Penttilä ja Ervaskarin sekä alik.
Ristilä, Viiananen ja Svanh menivät Mustasaareen salmen yli katsomaan onko
saaressa vihollinen. Samaanaikaan aloitti vihollisen tykistökeskityksen kahteen
saareen.
5.3.1940. Aamuhämärällä
yritettiin uudelleen hyökkäystä Mustasaareen ja osa miehistä pääsi saareen
vihollisen voimakkaasta tulesta huolimatta. Jouduttiin kuitenkin perääntymään
takaisin Vasikkasaareen. Tällöin haavoittui komppanian päällikkö luutn. Lipasti
Olavi, oikeaan käteen kiv. luodista. Komppanian päälliköksi tuli vänr. Niemi.
Hänen tilalle tuli alik. Rintala Toivo.
Vasikkasaaresta
taisteltiin noin tunti, sitten peräännyttiin vesistön yli vastapäätä
Vasikkasaarta. Päivän taistelussa haavoittuivat. Kers. Matti Tuppi, kers. Matti
Perämäki, kers. Väinö Marttila, alik. Eino Ristiluoma, alik. Akseli Soini,
alik. Eino Rajala, stm. Niilo Latva, stm. Toivo Laitala, stm. Paavo Raittinen,
stm. Oiva Perämäki, stm. Aarne Tuomikoski, stm. Väinö s. Koski, stm. Augusti
Kalliokoski, stm. Toivo Kotila, stm. Uuno Vuorinen, nostom. Vilho Vigrin,
Kustaa Heinonen, Aatu Helenius, Augusti Sundell, Eino Tuomisto, Eino
Hietaniemi, Reino Saarela.
Kaatui stm. Augusti
Vierikko, kranaatista. Hevosia kuoli monta kymmentä, komppaniasta kuoli kolme
hevosta ja kaksi haavoittui.
Haavoittuivat, Korp.
Toivo Ylikoski, lonkkaan. Alik. Eino Ristiluoma, käteen. Stm. Arvo Rehula,
takalihakseen. Stm. Eeli Kentta, jalkaan.
6.3.1940. Komppania
pääsi Vasikkasaaren kohdalta taakse lepoon.
Vihollinen oli onnistunut miehittää aamupäivän 4.3. kuluessa
Mustasaaren ja Dynamosaaren.
Äyräpään verinen taistelu 5. maaliskuuta 1940
Äyräpään taistelu 5. maaliskuuta
1940
Samaan aikaan maaliskuun alkupäivinä taisteltiin kiivaasti Äyräpään Kirkkomäen
hallinnasta. Taipaleenjoelta siirretty, niin ikään eteläpohjalaisista muodostettu
JR 23 oli alueella rintamavastuussa. Aamulla 4. maaliskuuta Kevyt osasto 8
lähti siirtymään JR 23:n vahvistukseksi. Jo saman päivän iltana saapui tieto,
että Äyräpään Kirkkomäki oli menetetty. Divisioonan johto piti välttämättömänä
maastokohdan valtaamista takaisin, ja tehtävään määrättiin nurmolaisten
eskadroona.
Neuvostojoukot olivat vallanneet Kirkkomäen lisäksi viereisen Kirkkoniemen ja
myös osan Vuoksen Vasikkasaaresta. Näin joukot pystyivät hallitsemaan tulella
suurta osaa suomalaisten hallussa olleesta Vuoksen pohjoisrannasta. Eskadroonan
tehtävä oli äärimmäisen vaikea, koska Kirkkomäen viereinen harjanne oli paljas
puustosta, eskadroonan vasemmalla puolella oli Vuoksi ja oikealla puolella taas
laajahko aukea. Suojaa ei ollut. Aamuyön käskynjaossa eskadroonan päällikkö,
luutnantti Olavi Peltola ilmoitti, että oma tykistö ampuisi ennen hyökkäystä
150-200 kranaattia vihollisen asemiin, minkä jälkeen noin kello 5.10 alkaisi
hyökkäys. Joukot ryhmittyivät rautatien molemmin puolin lähtöasemiin, ensimmäinen
joukkue oikealle ja toinen vasemmalle, kun taas kolmannen joukkueen tehtävänä
oli hyökätä toisessa linjassa 50 metrin etäisyydellä. Kolmannen joukkueen
johtaja, kornetti Paavo Saari. Tämä hyökkäys koitui veriseksi sillä Äyräpään
kirkonmäen taistelussa kaatui 40 Nurmoolaista ja 10:niä joista osa kuoli
myöhemmin haavoihinsa.
Äyräpään kirkkokangas ja asemanseutu
6.3.1940-11.3.1940
9.3.1940. klo 19.00
lähti pataljoona takaisin taisteluun. Marssittiin Pihtisillan kylän oikealta
puolelta menevää huoltotietä Vuoksen yli hiihtomäkeen, joka on Äyräpään
kirkolta oikealla. Komppaniamme vapautti siellä olevat miehet.
10.3.1940. Voimakasta tykistötulta asemiamme vastaan. Komppanian päällikön lähetti Niilo Uusikauppila haavoittui vaikeasti päähän, kranaatista lensi kaksi sirpaletta. Soini Nevala kaatui, vartiossa hiekkakuopasta vasemmalla olevassa pesäkkeessä. Pikatykin ammus sattui yläpuolella puuhun ja räjähti. Sirpale lensi hänen kaulaan ja seuraukset olivat kohtalokkaat.
11.3.1940. Komppania
määrättiin miehittämään Kirkkokangasta oikealle, ihan Äyräpään asemaa
vastapäätä. Vihollinen alkoi voimakkaasti ampua tykistöllä ja
kranaatinheittimillä. Odotettiin suurta hyökkäystä. Avuksi lähetettiin 2.
komppania. Matkalla sinne sattui kolme haavoittumista. Alik. Paavo Korpela,
jalkaan. Alik. Eino Reinikka, jalkaa, korp. Antti Mäntylä, jalkaan, kranaatin
sirpaleesta kaikki kolme saivat osuman. Vihollisen voimakas hyökkäys odotetusti
alkoi pataljoonan tukikohtaa vastaan. Ensi hyökkäys suuntautui hiekkakuopan
suuntaan. Sitten suuntasi oikealle ja illan hämärtyessä oikealta. Vihollinen
pääsi murtautumaan lävitse. Lyötiin yön kuluessa takaisin. Alik. Toivo Rintalan
johdolla hyökkäsi oikealla sivustalla ja joutui ankaraan kuulasateeseen.
Rintala sai osuman vasempaan olkapäähän, kuoli muutaman minuutin
kuluttua. Taistelussa haavoittuivat. Korp. Jalo Honkala, kranaatti.
Akseli Peltokski, kiv. luoti. Matti Neuvonen, kiv. luoti. Paavo Linnankoski,
kiv. luoti. Eemil Enrot, kiv. luoti.
Vasikkasaari, Rauhansopimus tietoon 12.3.1940-13.3.1940
12.3.1940. Vihollinen tullut asemien läpi.
Hyökkäys Vasikkasaaren luoteiskärkeen.
Rintama voi murtua millä hetkellä tahansa.
13.3.1940. Rauhansopimuksesta tieto.
14.3.1940. Käsky
kotiuttaminen. Rykmentti marssitie huoltotie Lampela - Vuosalmen
yhteismetsä – Vaahterikon mäki – Päivärinne –
Korpilahti – Pamppa.
Rykmentistä kaatui
kaiken kaikkiaan 682 miestä, joiden keski-ikä oli noin 29 vuotta. Nuorin
kaatunut oli vain 17-vuotias ja vanhin 45-vuotias. 301 kaatunutta oli
perheellisiä, heiltä jäi yhteensä 546 sotaorpoa lasta. Haavoittuneina
kaatuneita oli 94, kentälle jääneitä tai tuhoutuneita 51 ja muuten menehtyneitä
8.
JR 23:n 1. komppanian
sotapäiväkirjan mukaan pataljoonan vahvuus rauhan tullessa oli 19 miestä. (
Jouko Vahtola: Tankit tulee, s. 266).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti