Vienan karjala, Vuokkiniemi, Eldakajärvi, Uhtua, Röhö, Kiestingi, Vienan Kemi, Rukajärvi

Matka Vienan Karjalaan 6-10.6.2017. Kostamuksesta jatkettiin Vuokkiniemen kylään ja siellä oli aikoinaan käynyt myös Lönnrot vierailulla muutaman kerran. Runokylä Vuonninen ja Vuonnisen joki välillä oli ollut kovia taisteluja heinäkuulla 1941. Matkanjohtaja historian lehtori evp Eero Paavola kertoi sotahistoriaa matkan edetessä ja yleistietoa. Saavuimme Pistojoki ja Korpijärvi alueelle ja puroissa oli nyt voimakas virta ja sodassa sen ylityksessä kaatui 220 suomalaista sotilasta. Eldakajärvi tuli matkanvarrella ja siitä  laulun sanat kertovat ja jatkuu Kis-Kis-kukkula ja Makkarakukkula sekä Munakukkula ym. Uhtua joka komeilee nykyään Kalevala kylän nimell missä Elias Lönnrot kävi tapaamassa kahta runolaulaja veljestä. Talon seinässä muistolaatta vuosiluvulla varustettu. Saavuttiin Röhö, Tugozero sekä Sohja missä vanhasta sillasta vähän rippeitä jäljellä. Kiestingissä on Saksalaisten pystyttämä kasarmikylä missä venäläiset nykyään asuvat. Vienan Kemi oli kaukaisin kohteemme. Rukajärven kautta takaisin Kostamukseen.

 

 

Sortavala - Käkisalmi - Äyräpää - Tali - Ihantala - Viipuri

 

Kesäkuulla 2018 kannaksen retki alkoi Pohjanmaalta aikaisin aamulla Kohti Niiralan raja-asemaa. Muodollisuudet tullissa ovat aina täynnä mielenkiintoa ja pitävät matkalaisissa pientä jännitystä. Totisena, ilman hymyn häivää selviää passintarkastuksessa parhaiten.

Käkisalmen linnoituksen muuri. 

Karjalankannaksen retki

Matkanjohtaja lehtori evp. Eero Paavola oli jälleen tehnyt suuren ennakkotyön. Hän kertoi talvi- ja jatkosadan joukkojen taisteluista sekä yleistä historiaa joka teki matkasta jälleen erittäin mielenkiintoisen.

 Matkalla ohitimme Ruskealan joka tunnetaan marmorista. Matka jatkui kohti yöpymispaikkaa Jänisjärve rannassa olevaan Erämaa Hotelliin jossa on 30 tasokasta huonetta sekä hyvä aamupala. Rantasauna mistä Jänisjärvessä uintimahdollisuus joka kuitenkin on kylmää vielä kesäkuulla. Järvellä huristivat veneillä ja skootterilla turistit. Pienimuotinen eläintarha oli alueella mistä löytyy eksoottisia eläimiä. Eläintarhan ja alueen turvallisuuden vuoksi petoja vastaan on rakennettu korkealla verkkoaidalla.

Jänisjärvi

Jänisjärven pohjois- ja eteläpäästä suomalaiset soturi kulkivat rintamalle jatkosodassa. Järvi syntyi meteoriitin iskiessä ja syvin kohta on 57 m, keskisyvyys 12m. Järvestä laskee Jänisjoki Laatokkaan Läskelän kautta, missä vesistössä on koskia sekä ”Musta Kivi” huvikeskus. Koskikohtauksia on kuvattu Suomalaisiin elokuviin Tauno Palon aikana.

Matkanjohtaja Eero Paavola opasti missä mitäkin taistelua käytiin ja tuntien alueiden historiaa kertoi niiden vaiheista ja tiesi kenen kuuluisan suvun juuret ovat tämän historiallisen matkanvarrella.    

Särkisyrjä     

Ohitimme Särkisyrjän ja saavuttiin Sortavalaan joka Neuvostoaikaan oli suljettu sotilaskaupunki. Kaupungilla on pitkän historian jona aikana on kokenut usean täydellisen tuhon. On ollut tärkeä kauppapaikka jo 1500-luvulla. On kuulunut Ruotsiin vuodesta 1617 ja sai kaupunkioikeudet 1632. Tuhottiin perusteellisesti 1700-1721. Kaupungissa oli useita kouluja kuten mies- ja naisseminaari sekä pappisseminaari 1880-1. Rautatien saatiin joka kulki Viipuriin 1893. Raamattujen kirjapaino jonka rakennus on vielä samassa paikassa.

Sortavala, Lumivaara, Kurkijoki

Sortavala jäi taakse kun jatkoimme Laatokan rantatietä kohti Rautalahtia jonne oli 20 km. Valamon luostariin olisi ollut täältä lyhyt matka. Lahdenpohja missä oli Laatokan laivaston päätukikohta, Huuhanmäen kasarmit, Viipurin rykmentti 1933-40. Lumivaara, Kurkijoki ja Hiitola ohitettiin Jatkoimme Sortanlahteen joka on 36 km Käkisalmen eteläpuolella. Saavuttiin satamaan ja laivalla matkasimme Konevitsan Luostarisaareen. Konevitsan luostarisaari on vasta viimevuosina tullut turistikohteeksi. Talvisodan aikana siellä oli Kannaksen lohkon esikunta. Konevitsan kaksi 6 tuuman tykkiä suojelivat satamaa. Jatkosodassa muodostettiin Osasto K Laatokan meripuolustukseen.

Konevitsa

Konevitsan Luostarisaari on 6 km pitkä ja 2 km leveä. Valamoon on matkaa 60 km. Luostarin alueen oppaana toimi munkki joka kertoi alueen historiasta. Luostarialueen kunnostustyöt oli käynnissä ja kiire tuntui työmiehillä olevan. Saarelle syntyi 1393 Novorod.  Arseni Jumalansynnyttäjän syntymä kirkko Maria. Luostari tuhottiin 1577 ja 1611 ruotsalaisten toimesta. Nykyinen umpipihallinen Luostari alue rakennettiin uuteen paikkaan 1800 ja 1900 – lukujen aikana. Munkit kuuluvat Valamon veljestöön ja 1991 alkoi alueella uusi elämä ja nykyään toimii 20 munkin voimin.

Konevitsan kohdassa löytyy Pyhäjärvi ja Laatokan rantaa etelään päin on Metsäpirtti ja siitä jonkun matkaa etelämpänä kulki vanha raja. Metsäpirtin yläpuolelta laskee Taipaleen joki Laatokkaan joka saa alkunsa Vuoksen virtana Suomesta Saimaalta saakka. 

Taipaleen taisteluissa talvisodassa oli 2.12.1939-13.3.1940. Einari Vihma johti 7.divisioonaa ja ev. Niilo Heersalo johti 21.divisioonaa. Vastassa oli V.F. Jakovlevin johtama 7A. Koukkuniemi menetettiin 6.-7.12.1939. 

                                                                                Käkisalmi

Käkisalmen Kaupungissa torin laidassa olevassa Hotellissa yövyttiin. Kaupunkikuvassa kadut olivat suoraviivaiset. Kaupunki oli siisti ja rakennuksia oli kunnostettu myös maalattu. Kaupungissa oli kylpylä 1896-1917. Vallankumouksen myötä ulkolaiset poistuivat ja kylpylätoiminta loppui. Rautatierata saatiin 1919. Venäläiset polttivat kaupungin 1941, hyvin vähän rakennuksista säätyi. Täällä on monien tunnettujen kulttuurihenkilöiden sukujuuret.

                                                                           Käkisalmen linna

Käkisalmen linna ja alue oli kunnostettu hienoksi nähtävyydeksi.  Saarelle rakennettu linnoitus jonka ympäri virtasi Vuoksen haarat. Linnoitus on alkujaan ollut puulinnan, rakennettu 1200-luvulla. Kivilinnaksi rakennettiin 1300-luvulla. Kovat taistelut käytiin 1656-58 jolloin käytiin Ruptuutisota. Kapteeni Olavi Pentinpoika puolusti 171 miehen voimalla ylivoimaista 2500 miehen vihollista vastaan. Venäläisten tappio oli 1000 miestä.

                                                                                 Kiviniemi

Kiviniemen kylässä kunnostettiin maantietä päällystämällä sekä uusittiin kävely ja pyörätietä. Joen rannassa oli talon seinään kiinnitetty mennyttä historiaa valokuvin ja tekstein suomeksi ja venäjäksi. Monen matka evakkoon alkoi myös täältä, jättäen taakseen tutun kotiseudun. Tässä Kiviniemen kohdassa voimakkaana virtaa Vuoksen. Sillan molemmin puolin ovat kosket jotka antavat oman kuohunnan. Vesistö muuttaa nimeään Taipaleen joeksi joka lopulta laskee Laatokkaan. Talvisodan melskeissä Pohjalaiset kulkivat täällä Vuoksen rantaa Äyräpään suuntaan. Sinne meidänkin matka johti kohti Äyräpään kirkonrauniota. Sodan merkkejä oli tienvarressa havaittavissa, poteroja ja juoksuhautoja.

                                                                        Äyräpään kirkonraunio

Saavuttiin hiljalleen Äyräpään kirkonrauniota. Ensimmäisenä oli vastassa korkea kivinen muistomerkki. Minkä takana oli kumpu jossa oli ollut kirkko ja kohdannut täydellisen tuhon. Kirkkoharju jatkui eteenpäin ja vierivieressä oli ollut poterot ja juoksuhaudat. Luonto oli peittänyt haavat ja isokokoiset puut naamioi kokonaan alueen. Alhaalla virtasi laajalle levittäytyvä Vuoksen vesistö. Kirkon vierestä kulki sodanaikana ponttonisilta lähimpiin saariin ja siitä yli. Jatkosodassa 21.6.-17.7.1944 suomalaisilla oli 7 km pitkä asema. Taistelu harjusta joka menetettiin 9.7. Jolloin venäläiset valtasivat harjun. Suomalaiset siirsi joukkoja Vuosalmen puolelle jossa luotiin uusi sillanpää asema.

                                                    Lempaalan järven pohjoispäässä

JR57 oli asemissa 9.6.1944 nykyisen maantieristeyksen kohdalla ev. Yrjö Valkama. 15.divisioona kenraalimajuri N. Hersalo. Venäläisten muistomerkki on vähänmatkanpäässä risteyksestä. Maastossa on näkyvissä laajalla alueilla juoksuhautoja ja ampuma pesäkkeitä.

                                                                      Lavashovo

Pietarin kaupunki ohitettiin ja jatkettiin kohti rajajokea ja saavuttiin Lavashovon teloituspaikalle jonne on vain 20 km Pietarista. Tienvieressä oli kovin puhutteleva giljotiinilla varustettu muistomerkki ”Molokin kita”. Vastapäätä tietä oli pyöröhirsinen kirkko. Teloituspaikka on kirkon takana aidatun alueen sisällä. Tämä teloituspaikka on löydetty vasta 1989. Muistomerkin on yhdessä 22 valtiota pystyttänyt.

                                                                      Rajajoki

Rajajoen asemarakennus oli Suomen kaunein asema joka tuhoutui jatkosodassa. Pääpuolustuslinja jossa Valkeasaari, Aleksandrovka. Valkeasaaressa tapahtui läpimurto 10.6.

                                     Viipurin tori ja pyöreätorni ovat historialliset nähtävyydet.

                          Äyräpään kirkonrauniot taustalla ja Suomen Valtion pystyttämä  muistomerkin. 

Äyräpäässä nostimme maljan sotaveteraaneille. 

Äyräpään kirkonmäki ja taustalla näkyy suuri Vuoksen vesistö. 

Talvisodassa JR23

Jalkaväkirykmentti 23 (JR23) ev. Matti Laurilan johtama joka tuli kuuluisaksi Taipaleen taisteluista, mutta kävi sodan loppuvaiheessa ankaria taisteluja myös Vuosalmella, Äyräpäässä. Joukot saapuivat junalla Seinäjoelta 18-19.10.1939. Olivat Käkisalmen meijerillä. Ennen sodan syttymistä olivat linnoitustyössä Räisälän Unnunkosken ja Kivipellon kylissä sekä Särkisalon Korpelan kylässä, ainakin Jurvasta tulleet.

30.11.1939. Vääpeli ilmoitti aamulla klo 9.00 kaikki lomat on peruttu, sota syttyi. Komppanian pääasialliseksi taistelualueeksi Taipaleenjoella Kirvesmäen lisäksi Terentilän ja Linnakankaan alalohkot. Rintamavastuun rykmentti otti 17-27.12. jonka jälkeen pääsivät lepoon 6 tammikuuta asti. Vuodenvaihteessa liitettiin eversti Aarne Blickin komentama 7. divisioona joka oli entinen 10.divisioona. 

9.12.1939 Komppania saapui Terentilään menevän maantien varressa valmiusasemissa. Kiireesti kaivauduttiin asemiin tykistötulen varalle.  Komppanian ensimmäinen haavoittuminen stm. haavoittui. Kentan ja Hiironiemen ryhmät siirtyivät toiseen paikkaan. Hetkeä myöhemmin tuli vihollisen kranaatti keskitys joka tuli vanhaan paikaan ryhmien suojahautojen väliin. Kaikki olisivat tuhoutuneet jos olisivat siellä vielä olleet. 4.Ryhmän eteen putosi kranaatti joka jäi onneksi suutariksi. 16.12. Jouduttiin etulinjaan vaihdos kapt. Rosenlevin pataljoonan tilalle. Oikea reuna oli Kaarnajoki ja siitä itään olevaan tiehen. Joukkojen lohkot olivat vasemmalta I, II, III ja IV joukkue. Ankara tykistökeskitys etulinjaan joka osui parhaaseen hevoseen joka kuoli. 18.12. Komppania menetti toisen miehen. Aliupseeri haavoittui 21.12. kranaatin sirpale osui vasempaan käsivarteen. Alikersantti oli tarkkampuja joka oli onnistunut osumaan useampaa vihollista. Jouluaaton jälkeisenä päivänä oli vihollisella ankara tykistökeskitys ja odotettiin heidän hyökkäystä Pärssisen ja Terenttilän suuntaan.

26.12. Komppaniaa kohtasi raskas menetys. Laivatykki ampui Laatokalta II joukkueen korsua. Kranaatti lävisti korsun eteisen katon  ja samalla räjähti. Sisällä korsussa seitsemän miestä kuoli, 15 haavoittui ja sisällä olleet seitsemän selvisivät naarmuitta. Jokainen päivä loppuvuodesta oli vihollisella ankaraa tykistötulta, niissä tuli lisää haavoittuneita.

Rintamavastuun otti JR28 ja 30.12.  JR23 siirtyi telttamajoitukseen kunnes aika pian tuli käsky siirtyä korsumajoitukseen Terentilään. Tammikuun ensimmäisenä päivänä kaatui komppanian päällikkö. Tammikuun alun rintamavastuu oikearaja Mustaoja ja vasen raja Terentilän maantie. Tiedusteluja tehtiin suksilla ja vihollinen oli kaivautunut hyvin lähelle etumaastoon ja ampui välillä ankarasti konekiväärillä. 8.1. aloitti vihollisen tankit tekemään raivaustyötä lohkon edustalla. Aamulla selvisi, että kaikki vihollisen tuhotut tankit oli vedetty pois. 7-16.1.1940 käytiin ankarat taistelut Taipaleen jokeen laskevan Mustaojan yläjuoksulla, mukaan lukien Niittykasematti ja Metsäkasematti eli kantalinnoituksiin kuuluneiden 1920-luvulla tehtyjen säästöbetonisten konekivääriasemien hallussapitoa koskeneita taisteluja.

14.2.1940 on päiväkirjaan kirjoitettu. ”Ankara mutta kunniakas päivä komppanialle” Komppania joutui kokonaisuudella torjumaan vihollisen kovan hyökkäyksen. Tällä kertaa vihollisen kova hyökkäys kohdistui kaikkia tukikohtia vastaan. Taisteluissa kaatui useita ja haavoittui. Ankarat taistelut jatkuivat ja meikäläisten puolustus piti. Eversti Laurila kiitti liikuttuneena 20.2. pataljoonan upseereita, aliupseereita ja miehistöä. Hän sanoi mm. tämän lohkon puolustuslinjan te olette ansainneet, sankarin nimen.

27.2.1940 JR23 pääsi Taipaleenlohkon Terentilän ja Mustaojan etulinjasta lepoon. Komppania saapui illalla klo 20.00 Ahtolan kansakoululle. Kuukaudeksi oli luvattu lepoa. Komppania oli menossa nukkumaan ja osa jo oli syvässä unessa kun tuli käsky keskellä yötä klo 1.00. Ennestään väsyneiden yöunet jäivät kovin lyhyeksi. Tunninpäästä autokuljetuksella lähdettiin kohti Äyräpäätä – Vuosalmen Pihtisillan kylään saavuttiin klo 3.00. JR23 joutui taistelemaan Vuosalmen tulimyrskyssä. Vuosalmen – Äyräpään suunnalla oli syntynyt miestappioita ja siellä tarvittiin tulitukea.

29.2. päivällä siirtyivät I ja II joukkue Vasikkasaareen ja III joukkue Mustasaareen. Komppanialle alistettiin 4 konekivääriä, kranaatinheittimiä sekä tykistö. Taistelut alkoivat seuraavana päivänä Äyräpään harjanteella ja kirkonmäellä ja Vuoksen saarilla alkoivat kovat taistelut. Pölläkkälän suunnalta eteni vihollisen kiivas hyökkäys asemia vasten. Vihollisen hyökkäys torjuttiin. 2.3. tuli tieto aamulla klo 9.00, että Mustasaari on menetetty ja Vasikkasaaresta on jouduttu perääntymään. Siellä oli menetetty melkein kaikki täydennysmiehet ja taisteluissa oli tähän mennessä muutamassa päivässä koettu suuret menetykset.  Määrättiin III komppania kiireesti avuksi. Äyräpään kirkonmäki menetettiin. Etelä-Pohjanmaalta koottu JR23 oli alueella rintamavastuussa. 4. maaliskuuta menetettiin Äyräpäänharjun keskiosa ja kirkonmäki ja Vasikkasaari. Tällöin Kev.Os.8:n siirtyi JR23 vahvistukseksi. Lisäksi alueella taisteli Suomalaisia 2. ja 21 divisioona. Venäläisiä oli suuri ylivoima 6.divisioonaa.

Äyräpään ankarat taistelut jatkuivat yritettiin turhaan vastaiskua 5. maaliskuuta 1940. Silloin Kev.Os.8:n hyökkäsi ja yritti vallata takaisin kirkonmäkeä. Silloin tapahtui mitä ei olisi tarvinnut tapahtua. Hyökkäyksessä Kev.Os.8:n menetti suuren joukon Nurmolaisia miehiä.  Komppanian miesmenetykset olivat muutoinkin talvisodan aikana suuret. Monesta kylästä kaatui useita ja useat suvut kokoivat surua omaisten kaatuessa. Tässä kertomuksessani seuraan enoni matkaa, hän kohtaisi määränpään 3.3.1940 Äyräpään kirkonkohdassa olevassa Mustasaaressa.

Viipurissa pyöreätorni on Kaupungin tunnetuin rakennus. 

Äyräpään kirkonmäellä entiset juoksuhaudat ja poterot ovat jäljellä kovista taisteluista. 

Lavassovin on teloitettujen muistomerkki, sijaitsee lähellä Pietaria. Stalinin vainoissa täällä teloitettiin uskomaton määrä ihmisiä. 

Kuuterselkä jossa käytiin kovia taisteluja. 

                                                    Käkisalmen keskustassa siisti kirkko

                                Laatokan yhdessä saaressa on Konevitsan luostari missä kävimme.

                                    Laivalla seilasimme Laatokkaa ja saavuimme Konevitsan luostariin.

Konevitsan luostarisaaressa mielenkiintoinen rakennus kivenpäällä. 

Konevitsan luostarialueen rakennuksia. 

Ihantalan muistomerkiltä kuvattuna. 

Viipurin torilla häpeäteline. 

Vuoksen rannalla Kiviniemi niminen kylä. Maantie ylittää Vuoksen vesistön kylän kohdassa. 

                                    Vuoksen virta tunnetaan alempana Taipaleen joki nimellä. 

Ihantalan muistomerkillä matkalaiset. 

Viipurin pyöreässä tornissa virvokkeita nauttimassa raskaan matka päätteeksi. 

Niemennokasta Larvapäähän, Niemenkylän sukuja- ja historiaa

 

Historiankirjoitus paljastaa Jurvan Niemenkylän olleen syrjäinen paikka laajalle levinneen Jurvanjärven länsirannalla. Kylän nimenä alkujaan ollut Jurva on peräisin noin 1540-luvulta pirkkalalaiselta eränkävijältä Mikko Jurvalalta. Kaikkein vanhimmat asutuksen merkit on löydetty Luodontien vierestä sekä niemen kärjestä, missä on kaksi kiviröykkiötä. Kylän alueella on ollut myös useita muinaishautoja. Varhaisesta asutuksesta kertovat kivestä ja raudasta valmistettujen esineiden löydökset, jotka ovat muistona toisenlaisesta elämästä.

Niemennokasta Larvapäähän

Niemenkylän sukuja- ja historiaa

Kirjan toisesta painoksesta on muutama kirja jäljellä. Voit tilata kirjan 48 € hintaan+ postikulut. 

Varsinainen pysyvä asutus alkoi kalastuksella ja metsästyksellä sekä karjanhoidolla Niemen talossa vuonna 1642. Sen jälkeen elämä on sukupolvien ketjussa levinnyt koko kylän alueelle kuudeksi kantataloksi ja niiden jatkajiksi. Kuusi kantataloa ovat Niemi, Korpi, Hautala, Haaga, Riihimäki ja Tikkala. Näihin kaikkiin perustettiin useita torppia sekä Niemen ja Korven kantataloihin myös sotilastorppia.

Niemenkylä kasvaa, kehittyy ja vaurastuu vuosisatojen ja -kymmenten juoksussa. Omin voimin kyläläiset aloittavat vuonna 1901 Osuuskauppatoiminnan. Kiertokoulun vaiheitten jälkeen päätetään rakentaa oma kansakoulu joka sai perustamisluvan vuonna 1905. Oma Mylly- ja saha oli aloittanut toimintansa joka sai uutta vauhtia Suomen itsenäistymisen jälkeen jolloin alkoi muutoinkin kylä kehittyä entistä enemmän. Rakennettiin oma Osuusmeijeri ja perustettiin Osuuskassa. Niemenkylä voisi olla myös nimeltään Siipirataskylä koska kylässä oli kahdeksan tuulimyllyä.

Kylän mielenkiintoinen historia on koottu alkuperäisistä asiakirjoista sekä haastattelemalla nykyisiä ja entisiä kyläläisiä. Kirjaprosessissa on ollut mukana useita henkilöitä niin kommentoijina, kirjoittajina kuin sukuhistorioiden tutkijoina. Suurin osa teksteistä on Reima Männyn laatimia. Muiden kirjoittajien nimet käyvät ilmi artikkeleiden ja sukuhistorioiden alusta.

Reima Mänty

Kirjan julkistamistilaisuus

JurvanSanomat kirjoittaa

Kirjoja omakustanteisesti

Sortavala - Syväri - Shemenski - Ääninen - Kollaa

Väinämöisen patsas Sortavalan kaupungin puistossa 6.6.2016. 

Pohjalaisten historianharrastajien Itä-Karjalan kierros.

Kesäkuulla 2016 Itä-Karjalan kierros Tuntemattoman jalanjäljillä. Matka valaisi ainakin itseä siitä miten pitkä Värtsilän rajanylityspaikalta oli Syvärille. Sodassa miehet liikkuivat tämän välin pääasiassa kontaten, kävelle, polkupyörällä tai kuorma-auton lavalla.  Kevytosasto19 Saapui Tohmajärven asemalle 18.7. Sieltä matka kulki rintamalinjalle Jänisjärven pohjoispuolelta kohti Hyrsylän mutka suuntaan. Kulkusuunta vaihtui Hyrsylään johtavalla tiellä kohti kohti etelää. Peitjärvi - Irisjärvi - Tuulos - Säntämä - Niiniselkä ja Puskuselkä rintamalinjalle. 5.9.1941 osasto sai käskyn siirtyä Puskuselän kylän länsirannan maastoon. Tarasjärvi, Mäkriäjärvi, Vaaseni minkä jälkeen Syvärin Rautatie aseman valtaus 8.9.1941. Syvärin joen ylitys 17-18.9.1941 välisenä yönä ja heti Bulajevan kylän valatus. Shemenskin kylän valtaus.  Huhtikuulla  1942 kelirikkotaistelu ja osasto ansiokkaasti osallistuminen Shemenski - Pertjärvi maaston saumakohdassa. Kev.Os.19 kunniaksi pystytettiin muistomerkki Shemenskin kylästä 1,4 km Pertjärven suuntaan joka julkaistiin 17.7.1942. 

Meidän matkalaisten linja-auto kulki rajan ylityksen jälkeen Tuntemattoman kirjan jalanjäljillä, elikkä  JR 8 oli asevelvollisrykmenttinä 11. Divisioonaan kuuluva ja jonka sotatoimet  kohti Syväriä sekä  Petroskoita. Divisioonan muut rykmentit olivat JR 29 ja JR 50. Rykmentin I ja II pataljoona olivat asevelvollispataljoonia, jotka kantoivat hyökkäyksissä suurimman vastuun.

JR11 komentajana toimi eversti Kalle Heiskanen "kylmäkalle", Mannerheimin ritari. JR29 Paavo Susitaival. Osato A Pietari Autti JR8:n.

Pohjalaisten retkikunnan ensimmäinen kohde oli Ruskealan Särkisyrjän taistelupaikka. Siellä oli tulessa Kauhavalla koottu JR37, jota komensi eversti Into Salmio. Matkanjohtajamme historian lehtori evp Eero Paavola kertoi matkalla sodan vaiheista ja muuta historiaa koko matkan ajan asiantuntevasti. Meikäläisten joukkoja vastassa oli eversti Bondarevin johtama 168 divisioona, joka oli ollut motissa Pitkärannassa talvisodan aikana.  Suomalaiset pyrkivät saartamaan venäläiset kiertämällä heidän selustaansa Ruskealan Särkisyrjässä. Bondarev oli kuitenkin viivytystaistelun mestari, eivätkä suomalaiset pystyneet saartamaan venäläisiä.

Särkisyrjän taistelussa kaatui 139 ja haavoittui 375 suomalaista 18.-22.7.1941.  Kauhavalaisia kaatui 51. Venäläisiä kaatui noin 500. Taistelun huippu saavutettiin Immolan talon alueella, jossa venäläisillä oli lujat viivytysasemat.  Immolan kivinavetasta, jossa venäläisillä oli kaksi konekivääriä, on enää rauniot jäljellä. Navetan valtauksessa oli ollut meidän seurueeseen kuuluvan isä. Hän kertoi tästä taistelusta mitä isänsä oli siitä kertonut.  Yhteensä Immolan talon alueella oli kahdeksan konekivääriä, jotka tekivät pahaa jälkeä.

Tästä taistelutantereesta ja kivinavetasta sekä muistomerkistä eteenpäin samaa harjua palanmatkan päässä oli iso kolhoosi jossa oli ollut suuri kartano. Siellä yhtä osaa kunnostettiin, mutta mahdoton tehtävä koska suurimmaksi osaksi olivat katot romahtaneet ja seinät pullistuneet ja osittain romahtaneet. Siellä käännettiin linja-auto ja palattiin takaisin. Kapeaa tietä  isolla linja-autolla tuotti vaikeuksia.. Harjulta laskiessa alas peltovainiolle, kuvittelisin, että on varmaan sodanaikaan ollut vaikeakulkuinen kohta.

Sortavalassa, johon tutustuttiin lyhyellä kiertoajelulla. Sortavala on lähes sotaa edeltävässä kunnossa, koska kaupunkia ei tuhottu tykkitulella eikä pommituksilla. Sinne ei myöskään ole rakennettu uutta. Valitettavasti opettajaseminaari on palanut.  Suomalaiset valtasivat kaupungin jalkaväkihyökkäyksellä 15.8.1941.  Seitsemännen divisioonan komentaja eversti Antero Svensson sai valtauksen vuoksi Mannerheimin ristin numero 5. 

Sortavala joka Neuvostoaikaan oli suljettu sotilaskaupunki. Kaupungilla on pitkän historia jona aikana on kokenut usean täydellisen tuhon. On ollut tärkeä kauppapaikka jo 1500-luvulla. On kuulunut Ruotsiin vuodesta 1617 ja sai kaupunkioikeudet 1632. Tuhottiin perusteellisesti 1700-1721. Kaupungissa oli useita kouluja kuten mies- ja naisseminaari sekä pappisseminaari 1880-1. Rautatien saatiin joka kulki Viipuriin 1893. Raamattujen kirjapaino jonka rakennus on vielä samassa paikassa.

Laatokan rantaa pitkin ajettiin kohti Aunusta ja Lotinanpeltoa.  Läskelässä tultiin JR 8:n sotatielle. Rykmentti taisteli ensimmäisen korpisotavaiheensa Saarivaarasta ja Havuvaarasta alkaen Jänisjärven ympäri ja saapui Läskelään 17. heinäkuuta 1941. Läskelänkosken rannassa on iso Puunjalostustehdas joka suljettiin vuonna 2004 mutta avaamistakin on suunniteltu.

Laatokkaa  kauneinta rantaa eli Kirjavalahtea pitkin matka jatkui. Vanha raja ylitettiin Rajakonnussa, jossa vanha rajapyykki oli edelleen tien vieressä. Tuuloksessa tutustuimme venäläisten maihinnousuun juhannuksena 1944. Etsittiin vanhaa lentokenttää, matkasimme linja-autolla syrjäistä tietä. Saattoi naapuri ihmetellä mitä nämä matkalaiset täällä korvessa tekee.

Suomalaiset uhkasivat joutua mottiin Aunuksessa mutta kuukautta aikaisemmin rakennettu ns. Säntämän kapulatie pelasti 20 000 suomalaista. Suomalaisten kenttähautausmaan reunaan on pystytetty muistomerkki juhannuksen taisteluiden aikana haudatuille kaatuneille. Haudat löytyivät 1994 ja muistomerkki pystytettiin kaksi vuotta myöhemmin.

Nurmoilassa löysimme sodan ajan lentokentän tienvieressä, joka on jo metsittynyt. Vastapäätä toisella  puolella maantietä oli isokokoinen hirsirakennus joka oli ennen sotaa Amerikasta palanneiden rakentama.  Itse kylästä löytyi vielä kuuluisa talo, jossa TK-miehet Yrjö Jylhä, Olavi Paavolainen ja Martti Haavio (P. Mustapää) asuivat vuosina 1941-44.  Korsukylä oli suomalaisten rakentama vankityövoimalla joka sijaitsi kylän takana korkealle harjulle. Korsukylää rakennettiin kahdessa vuorossa, joissa molemmissa työskenteli 400 vankia. Valitettavasti korsukylä poltettiin perääntymisen alkaessa 1944, vaikka esimerkiksi VI AK:n komentaja Paavo Talvela ei sitä halunnut.

Punkkerin ampuma-aukko Syvärin joen alkupäässä Äänisenjärven suunnalta Vosnesnejan kohdassa missä lossilla ylitetään Syvärin joki. Tässä oli Suomalaisten aikoinaan rakentama silta joka sodan aikana on tuhottu.  

Vosnesnejan kohdassa kohotettiin malja sotaveteraaneille. Lossilla ylitetiin Syvärin joki ja jatkettiin kohti Äänistä. 

Shemenskin keskusta missä etsittiin muistomerkkiä. Jälkeenpäin selvisi, että muistomerkki on 1.4 km vanhaa järvenrantatietä kohti Pertjärveä.

Leskelä jossa on puunjalostustehdas Laatokan rannassa

Vanha Suomen ja Venäjän rajapyykki Salmissa. 

Syvärin luostari

Vepsäläisten kylässä oli pyöröhirsinen museorakennus. Pääsimme tutustumaan millaista elämä oli ollut Vepsäläisillä.  Vepsänkielessä oli paljon suomalaisuutta. Kaksi opasta kertoi historiasta ja esittelivät työkaluja joita oli museossa, samanlaisia meillä Suomessa on käytetty. Kylämaisemassa oli harmaantuneita taloja.

Äänisenkaupungissa. 

Äänisen kaupungin ranta. 

Kollaan muistomerkillä.

Olavi Paavolaisen talo taustalla. 

Kollaa Simo Häyhän potero. 

Vosnesenja 8.6.2016 Äänisjärvi

Vosnesenja linnoitus