Firenze, Pisa, Venetsia

Kuvan on Venetsiasta ->

Firenz, Pisa ja Venetsia, heinäkuu 2008 Roomasta junalla Firenzeen (15€/henkilö), on taatusti näkemisen arvoinen matka. Junarata kulkee halki kumpuilevan vuorijonon. Juna kapuaa ylös ja taas laakson, kadoten välillä usean tunnelin läpi. Vaikka kaupungit Italiassa ovat väkimääriltä isoja, maan n. 65 milj. asukasta täyttää myös maaseudulla kylät, joita on matkanvarrella yhtenä nauhana. Firenzessä kannattaa majoittua sydänkaupunkiin. Silloin siellä on helppo suunnitella kävelyreitit nähtävyyksiin. Kaupungissa on alueita joissa on runsaasti myyntikojuja, uurastavat aamuvarhain, iltamyöhään. Jopa 300 vuotta sitten Firenzessä käynyt saattaisi yhä tunnistaa sokkeloiset pikkukadut, piilokujat ja käsityöläisten verstaat.

Firenze

Firenze on niin täynnä kulttuuria, että matkailijan on pakko valita, mitä hän haluaa nähdä ja kokea. Suosituimmat nähtävyydet ovat Ufficin galleria ja Accademia, jossa Michelangelon veistämä alkuperäinen David-patsas sijaitsee. Firenzen kaupungin sydämessä on uskomattoman upea Duomo, campanile- ja kastekappeli. Keskustan länsiosassa Ponte Sante Trinitä ja Ponte Vecchio ja Bobolin puutarha. Kaupunki on ns. renessanssityylin keskus, joka alkoi Firenzestä vuosina 1420-1500. Tänne ruhtinaat palkkasivat arkkitehtejä suunnittelemaan maalauksia, veistoksia ja huonekaluja palatseihinsa.

David on kaupungin tunnus

Michelangelo oli vain 27-vuotias, kun hän veisti valkoiseen nelimetriseen marmoriin tämän Goljatia mittaavan nuorukaisen hetken juuri ennen kiven linkoamista. Työstä nähtiin heti, että se on mestariteos. Sittemmin patsasta on pidetty länsimaisen kuvanveistotaiteen parhaana tuotteena. David on Firenzen kaupungin tunnus. Firenzen tuomiokirkko eli Duomon on aivan uskomattoman kaunis. Suurikokoisen kirkon ulkokuori on taidokkaasti vihreällä ja valkoisella kr-aniitilla päällystetty. Näyttävät ornamenttileikkaukset jotka pukee kirkon julkisivun nähtävyydeksi. Kirkon rakentaminen aloitettiin vuonna 1296.

Ponte Vecchio

Kolmas Firenzen suosituimmista nähtävyyksistä on Ponte Vecchio (= vanha silta) Arno-joen yli. Toisin kuin näyttää, se ei ole katettu, mutta se on täynnä pieniä erikoisliikkeitä, historiaansa kunnioittaen lähinnä hopeasepänliikkeitä. Valoin koristellut näyteikkunat täynnä upeita koruja. Näyteikkunat olivat muutoinkin hyvin näyttävästi sommiteltu. Erään liikkeen ikkunassa oli 400€ saappaat, ne oli pakko valokuvata. Ponte Vecchio on peräisin keskiajalta, rakennettiin 1345. Se säästettiin pommituksen tuhoilta maailmansodassa. Silta on hyvin kuvauksellinen ja siksikin matkailijoiden suosikki. Sillalta tultaessa Duomon johtavaa katua pitkin on pakko pysähtyä ulkoilma ravintolaan. Sisäänheittäjä kun tekee rajusti töitä ja taas on ravintola täynnä herkuttelijoita. Pitkään ei tarvitse odottaa kun pöydässä on hyvää punaviiniä ja iso tonnopizza, jälkiruokana jäätelöä.

Piazza dell Signoria

Tämä aukio yhdessä Palazzo Vecchion kanssa on Firenzen poliittinen keskus 1300-luvulta saakka. Aukiolla on Neptunus-suihkukaivo jonka veisti Ammannati v. 1575. Patsas joka kuvaa Sabiinittarien ryöstö. Palacco Vecchio = vanha palatsi, rakennettiin vuonna 1322. Erinäköisiä patsaita alueella on useita. Juuri kun tutustuttiin nähtävyyksiin tuli kirkosta hääpari seuruineen suihkulähteelle valokuvaan. Bobolin puutarha Tämä puutarha kannattaa käydä katsomassa. Palazzo Pittin puutarha istutettiin vuonna 1550. Ylhäällä tasangolla on museo jonne on kerätty eri aikakausien ruoka-, tee- ja kahfi kalustoja. Ylhäältä avautuu näkymä koko kaupungin yli, kuten myös ympäröivä maisema. Pisa

Firenzestä Pisaan on vain n. 90 km matka, jonne pääsee helposti junalla, edestakainen matka maksaa 12€. Pisa hallitsi koko Välimeren länsiosaa 1000-luvulta 1200-luvulle. Kaupungin loisteliaat rakennukset ovat peräisin tuolta ajalta. Pisan kalteva torni on vain yksi Campo dei Miracolin, vihreällä nurmella ympäröivänä ja siitä kohoavista kirkkorakennuksista. Duomon eli Tuomiokirkon peräisin 1100-luvulta. Julkisivu on koristeltu värillisellä hiekkakivellä, lasilla ja majolikalaatoilla sekä marmoriupotuksilla. Kalteva torni valmistui 1350, sen rakentaminen aloitettiin vuonna 1173, siihen ripustettiin seitsemän kelloa. Venetsia Firenzestä Venetsiaan junalla, muuttuivat maisemat tasaisemmiksi, lähes kuin Pohjanmaalla, ”Aaket, laakeat” olivat isommat. Silmän kantamattomiin viinitarhoja jotka olivat toinen toistaan suorempia rivejä. Maisemat ovat samanlaisia Pohjois- Italiaan, Triesteen jossa kävin työnmerkeissä. Venetsiasta voi sanoa, on uskomaton paikka. Miten ihminen on innostunut rakentamaan kaupunkia mereen. Onneksi on onnistunut ja luonut paikan jota lähdetään nykyään katsomaan suurena ihmeenä. Venetsiassa rautatieasemalta viidenminuutin kävelymatkan päässä oli hotellimme. Asemalla ja kadulla väenpaljous hidasti liikkumista. Saavuttiin määränpäähän jossa, siisti ilmastoitu huone tuntui viileältä. Ulkona paahtoi aurinko ja varjossa oli 32 astetta. Nyt ilmassa oli meren tuoksu. Tutkimusmatka suunnattiin ensin lähialueille Santa Croceen, San Poloon ja Dorsoduroon. Käveltyämme ristiin rastiin ja sinne tänne päädyimme lopulta Accademian puusillalle. Se on yksi niistä kolmesta, jotka ylittävät Canal Granden. Sillan läheisyydessä oli myös vaporettopysäkki, jossa kävimme ihmettelemässä näitten vesibussien hintoja. Yhden matkan lippu maksoi 6 euroa. 12 tunnin lippu kustansi 13 euroa. Vesipussin palveluja useampaan kertaan käytettiinkin. Kävelyretkemme vei meidät lopulta kaupungin tärkeimmälle nähtävyydelle, Piazza San Marcolle. Markuksen tori oli huikean hienojen rakennusten ympäröimä. Siellä olivat Markuksen kirkko, Dogen palatsi, Kampaniilin kellotorni sekä San Marcon ja San Teodoron pylväät. Läheiseltä sillalta saattoi katsella Huokausten siltaa. Ollessamme San Marcolla, alkoi ilta hämärtyä. Puluja aukiolla riitti, samaten kaiken maalaisia turisteja. On kyllä hyvinkin ymmärrettävää, miksi tämä paikka on tunnetuin koko Venetsiassa: rakennukset ja etenkin niissä olevat yksityiskohdat olivat vertaansa vailla. Suunnistaminen pitkin ja poikin, kulkeminen kartanperusteella oli helppoa, opasteita tuli vastaan siellä täällä. Ennen San Marcolle saapumista seikkailtiin jossain Dorsoduron sestierillä. Pahimpaan nälkään istuttiin pizzalle slicet ja kokikset, jotka nautittiin.

Ganal Grande ja Burano

Aamulla herättiin hyvissä ajoin. Vaatteet päälle ja tukka taakse, jonka jälkeen aamiaiselle. Jaloissa hieman kummallinen tunne, olimmehan kävelleet joka päivä runsaat 12 km. Aamiaisen jälkeen haimme vaporetto-liput Ferrovian pysäkiltä. Leimausloodan kanssa mietittiin hetki ennen kuin uskallettiin työntää liput siihen. Laite löi lippuihin päivämäärän ja kellonajan. Vaporetto olikin juuri pysäkillä ja odotti, että ehdittiin mukaan. Vaporetosta otettiin istumapaikat jostain keskiosasta, eipä siellä oikein muita paikkoja ollut tarjollakaan. Tämä linja oli niin sanottu hidaslinja, joka pysähtyi joka laiturilla ja kulki Piazzale Romalta aina Lidoon saakka. Laitureita tuli ja meni, samoin ihmisiä. Venetsia näytti sen puolensa, mikä kaikissa kuvissa on esitetty. Livuimme siis rauhallisella tempolla ohi kaikkien hienojen palatsien, ohi gondolien ja toisten vaporettojen.

Otimme varman päälle ja jäimme pois Arsenalen pysäkillä. Pysäkin läheltä löydettiin penkki, johon istuimme kartan luvun ajaksi. Päätimme käydä katsastamassa lähistöllä olevan vanhan Arsenalen telakan, joka nykyään on puolustusvoimien käytössä. Rakennus oli hieno kellotorneineen ja oven molemmin puolin oli vartiossa Pireuksesta varastetut suuret leijonat. Täältä jatkoimme kohti Rialtoa, jonka tällä kertaa löysimmekin. Sillan kupeessa sijaitsevasta kahvilasta ostettiin lähdevettä. Rialton alueella oli todella paljon ihmisiä. Tyydyimme lähinnä kävelemään sen läpi ja kurkistelemaan näkymiä sillan reunoilta. Ohimenneessämme huomasimme myyntitarjonnan vaihtelevan pastasta lasitaiteeseen.

Seuraavaksi suunnattiin Buranon vinolle tornille. Yleistä kiertelyä ja ihastelua. Törmättiin jäätelö kojuun ja sen antimia oli maistettava! Kehutaanhan Italian jäätelöä maailman parhaaksi ja Venetsian Italian parhaaksi. Ostettiin molemmille kaksi palloiset tötteröt, yhteishinnaksi tuli viisi euroa. Mentiin istuskelemaan hetkeksi sivummalle kanavan varteen ja seurasimme elämää ympärillä. Kävimme myöhemmin oikein ulkoilmaravintolassa jossa olutta sai ostaa litrakaupalla, päätettiin, että yksi litra saa riittää. Pitsat meni vatsaan ja olut päähän, hyvää oli. Ruokailun hinnaksi tuli 49€, pitsat 10 euroa kappale ja olut saman verran, vero ja kattauskulut päälle, ei ollut halpaa. Syömisen jälkeen lähdettiin vielä iltakävelylle. Kaduilla turisteja kulki yhtenä nauhana, jossain kolisteli vastaan turisteja vetäen matkalaukkujaan perässä. Ja jossain pauhasivat kirkonkellot. Kello oli jotain 22 kun palailtiin majapaikkaamme. Seuraavana iltana oli kotiin lähtö, linja-autolla lentokentälle ja Finnairin koneella hyvillä mielin kotiin.

Vanhan talon peruskorjaus

Energiatehokas, ekologinen on muoti-ilmiö tämän päivän rakentamisessa. On hienoa kun osaa itse rakentaa. Ei tarvitse ostaa kalliita suunnittelupalveluja, kun asiat hallitsee ja tietää miten toimitaan. Ei ole kenestäkään riippuvainen vähemmän tarvitse pyydellä ja odotella ketään. Rakennetaan silloin kun itselle sopii ja huvittaa. Tällaisten rakennus projektien kanssa ei pidä pitää kiirettä. Työ etenee joskus nopeasti, mutta aina saattaa tulla yllätyksiä, joihin ei etukäteen osaa varautua. Vanhan korjaamisessa on enemmän työtä kuin uuden rakentamisessa. Koska vanha huono pitää ensin purkaa. Antoisinta vanhan peruskorjaamisessa, on silloin kun työ onnistuu ja jälki on hyvä. Itselläni tällainen Pohjalaistalon peruskorjaus projekti on jo elämässäni toinen. Pohjalaismallisen ns. kaksifooninkisen ensimmäisen talon peruskorjaus alkoi 1987. Tämä kuvassa olevan rakennuksen korjaus alkoi 2006 ja nyt keväällä 2009 viimeiset tapetit ja listat kiinnitetään niin homma on valmis. Olen yhdistellyt rakentamisessa vanhaa ja uutta. Mahtavinta ja arvokkainta tällaisissa vanhoissa rakennuksissa on kun seinät on käsin veistetystä hirrestä ja talo seisoo jykevällä luonnon kivestä veistetyllä kivijalalla. Vanhimmat hirret ovat 1600-luvulta kuvassa olevassa talossa. Siihen liittyy historian havinaa koska kymmenen sukupolvea suvussani on samassa paikassa asunut. Seinä hirsillä olisi paljon kerrottavaa, koska ovat paljon nähneet ja kokeneet. Hirret ovat niin kovia, ettei rautanaula tahdo niihin upota. Työt aloitettiin purkamalla ulkopuolelta vanha laudoitus. Hirsiseinään asennettiin 50 mm tuulensuojavilla. Tämän päälle asensin kiinnitys juoksut joihin ulko panelointi kiinnitettiin. Talon sisältä purettiin kaikki rossilattiat. Tämän jälkeen rakentaminen oli helppoa. Huoneiden alla olevat maakellarit täytettiin karkealla murskeella. Tämä tehtiin siksi, ettei kosteus pääse nousemaan rakenteisiin. Tämän päälle laitettiin 150 mm styrox kerros. Ja lattialämmitysputket sidottiin petoni verkkoon jonka päälle valettiin betonilaatta. Pihamaalle vedettiin 400 metriä ojaa johon asensin maalämmitysputket. Maalämpökaappi asennettiin eteiseen ja lämmitys on toiminut. Helppoa ja halpaa ylläpitää. Kyllä rakennuskulttuuri Pohjanmaalla on ollut mahtavaa, joka on alkanut v. 1700 - 1900 luvun alkuun. Silloin tehtiin kunnollista, kaikki kokopuusta, "hirrestä". Maakuntaa kun Pohjanmaalla kiertää, huomaa tämän ilmiön. Jokaiseen Pohjalaiseen isäntään juurtui ajansaatossa sellainen itsestään selvyys. Tehdään paree ja komeampi mitä naapurilla on. Näin tämä hieno kulttuuri periytyi sukupolvelta toiselle. Jokaisessa suuremmassa ja vanhemmassa sukutalossa oli pihapiiri johon kuului yksi tai useampi aitta, lutti ja iso päärakennus, nämä kaikki tehtiin hirrestä ja tietenkin tarvittavat eläin- , rehutilat. Suomen joutuessa sotaan 1930-luvun lopulla, rakennuskulttuuri tämän jälkeen muuttui. Tämä johtuu monestakin syystä. Ehkä suurin oli se, ettei ollut enää varaa. Rakentaminen muuttui yksinkertaisemmaksi. Talot rakennettiin halvalla ja nopeasti laudasta, seiniin laitettiin eristeeksi mm. sahanpurua, kutteria, sammalia, nia eli oljen moskaa. Nykyään kun seuraa rakentamisen suuntauksia, ollaan menossa parempaan päin. Uusissa taloissa on julkisivut tehty näyttäviksi. Nykyään osataan käyttää apuna koneita, näin saadaan syntymään näyttäviä koristeellisia julkisivuja. Nykyään on alettu myös yhä enemmän käyttää aitoa hirttä ja näyttävää arkkitehtuuria.

Viikon hiihtolma

Hiihtoloma tai talviloma miten sen haluaa ilmaista. Tämän viikon aikana on tullut hiidettyä yhteensä 90 km. Ei vähäinen saavutus vaikka ei kovin suurikaan. Tiedän että moni hiihtää viikossa useamman sata kilometriä. Mutta minulle riitti alle sata. Hiihtolenkit ovat olleet 15 ja 20 km pituisia. Talvi tuli tänäkin vuonna liian myöhään, kuten viime talvena. Oikeastaan, yhden kuukauden on hiihtokelit vasta olleet. Eikä hiihtokilometrejä ole voinut kovin runsaasti vielä ehtiä tulemaan. Tavoitteena tälle talvelle on 300 km. Tästä määrästä on kertynyt jo yli puolet, joten tavoite saavutetaan.