Pommerin sota 1757-1762

 

  

                                    Alexander Kotzebuen maalaus Kiinersdorfin taistelusta (1848)

Pommerin sota 1757-1762 

Esivanhemmissani on monia ruotusotamiehiä. Heistä mielenkiintoinen tuttavuus on löytämäni isoisäni äidinisän äidinisä. Christian Philip Catovius (Catowi) ja lopuksi Cato muotoon. Hänen vanhemmista ei ole tietoa, perimätiedon mukaan hän olisi syntynyt Pommerissa 16.12.1735 sotilasperheeseen.  Christian Philip Catovius pestautui Turun Henkirakuunarykmenttiin 23-vuotiaana vuonna 1757. Christian osallistui samana vuonna alkaneeseen Pommerin sotaan (1757-1762), jossa Ruotsi koetti valloittaa menettämiään alueita takaisin. Henkirakuunarykmentistä komennettiin Pommerin sotaan 500 parasta rakuunaa vuonna 1757. Takaisin rakuunat palasivat paljon pienempänä joukkona, talvileiri ja sairaudet olivat tehneet tehtävänsä, tervavedestä ja keripukkimehusta huolimatta.

Christian Philip Catovius siirtyy Vaasaan sijoitetun Pohjanmaan Jalkaväkirykmentin ensimmäisen majurin komppaniaan ja saa virkatalokseen Isonkyrön Orismalan kylän Kannaston talon, jonne perhe muuttaa vuonna 1772. Samassa yhteydessä nimi normalisoituu muotoon Cathovius. Cathovius oli komennuksella Suomenlinnassa vuosina 1772, 1777 ja 1788 sekä Tampereen kaupungissa v. 1781. Hän osallistui Kustaa III sotaan vuosina 1788 – 90, ylennettiin kersantiksi v. 1776, vääpeliksi v.1784 ja vänrikiksi v.1789. Kannaston lippumiehen virkatalon haltijana Christian mainitaan vv. 1772 - 1789.1 Catoviuksen perheen esikoinen, Turussa syntynyt isän nimikaima Christian Henrik antautuu isänsä tavoin sotilasuralle, muuttaen Laihian Miettylässä sijaitsevaan Pohdon virkataloon vuonna 1785, kersantin vakanssilla. Muuton seurauksena poika Christianin lisänimi lyhenee muotoon Cato. Poika Christian Henrik kuolee kuitenkin jo 6.12.1788. Christian Henrik Caton kuollessa käytiin jälleen sotaa. Suomen armeija oli saanut liikekannallepanomääräyksen, joka annettiin toukokuun lopulla 1788. Sota päättyi v. 1790 ja oli Venäjän vastaisen revansistisen hattupolitiikan jatke”.2 Poika Christianin kuoltua muuttaa koko perhe samaan Pohdon virkataloon vuonna 1790 ja samassa yhteydessä heidänkin lisänimensä muuttuu muotoon Cato.

Vuosina 1755-1763 käytiin Ranskan ja Englannin välillä ns. suuri siirtomaasota - kaikkien aikojen ensimmäinen maailmansota. Ruotsi-Suomea johti tuohon aikaan hattupuolue, joka halusi palauttaa valtakunnalle vuosisadan alkupuolella menetetyn suurvalta-aseman. Niinpä, kansan enemmistön vastustuksesta huolimatta, hatut solmivat valtioliittoja niin, että Ruotsi pian oli mukana kansainvälisessä kriisissä - samalla puolella Ranskan, Itävallan ja Venäjän kanssa Englantia ja sen pääliittolaista Preussia vastaan. Preussin vastustajaksi Ruotsin vei hattujen halu nöyryyttää kuningatartaan Lovisa Ulrikaa, joka oli Preussin kuninkaan sisar. Koska päätavoitteena oli saada takaisin Preussille v.1720 menetetty Pommerin alue, tapahtumasarjaa kutsutaan yleensä Pommerin sodaksi. 

Pommerin sotaan lähetettiin Suomesta kaikkiaan 2600 miestä, jotka koottiin Turun, Uudenmaan ja Pohjanmaan jalkaväkirykmenteistä. Christian Philip Catovius meni muiden mukana Turkuun, josta armeija laivattiin 12 aluksella halki Itämeren Stralsundiin.  Monien mielestä sotaretki tuntui täysin järjettömältä. Mitä merkitystä oli sillä, omistiko pienen Itämeren maakunnan Ruotsi vai Preussi? Kun lisäksi kuulat eivät sopineet kivääreihin, miekat olivat ruosteen haurastuttamia ja telttoja, takkeja ym. varusteita oli niukasti, sotainto karisi miehistö jo retken alkumetreillä. 

Perillä vaikeudet jatkuivat, koska ruuasta oli puutetta - toisinaan tarjolla oli vain jäätynyttä leipää ja pilaantunutta lihaa - makasi talvella 1758 kolmasosa miehistö sairasvuoteella eikä tilanne seuraavanakaan vuonna ollut yhtään parempi. Ajan sodankäynnille tyypillistä oli, että nälkä, kylmyys ja taudit kaatoivat miehiä enemmän kuin vihollisen kuulat. Kärsittyään murskatappion Preussille Rossbachissa Ruotsi-Suomen armeijan oli peräännyttävä nopeasti Rugenin saarelle, missä turvaa toivat vain jäähän avatut railot. Alkuperäinen tavoite jäi siis saavuttamatta. 

Sotaan osallistui suuri joukko miehiä

Ruotsi kuljetti Pommerin sotaan noin 24725 miestä, joukossa oli useita suomalaisiakin joukko-osastoja, kuten Pohjanmaan, Turun läänin ja Uudenmaan läänin rykmentit. Rykmentin komentaja kenraaliluutnantti Aminoff jäi kotiin ja Pommerin komennuksen päälliköksi komennettiin ev-luutn. Engelbr. Krabbe.

Pohjanmaan rykmentin miesvahvuus oli 1200, josta 900 oli lähetettävä sotaan. Kotiin jätettiin Kajaanin komppania kokonaisuudessa ja muista joukoista muutamia. Lohtajan komppaniasta tuli vahvistusta seuraaviin, Henki-, Ev, ltn. Majurin, Ilmolan, Närpiön sekä Pyhäjoen komppanioihin. Pohjanmaan rykmentti oli parhaiten varustettu vaatetukselta. Kaikki oli uutta, paitsi kapat, jotka olivat kuluneita. Mutta, pitkään ei rykmentti ennättänyt olla kun alkoi kuulua valitusta vaatetuksen kehnoudesta. Rykmenttiä seurasi komentaja eversti Wilhelm Carpelan. Suomesta komennettiin Pommerin sotaan 2600 miestä joka oli enemmän kuin kolmas osa koko maan ruotujakolaisesta jalkaväestä. Upseeriston lukumäärä oli 80 ja alipäällystö ja rummunlyöjät olivat yhteensä 150. Miehistön keski-ikä oli 32,7 vuotta joten komennusjoukko oli parhaassa iässä. mukana oli myös 40 vuotiaita ja jopa joku 50 vuotta täyttänyt. Turun rykmentti lähti elokuun 27 päivä ja saapui Stralsundiin syyskuun 9 päivä. Uudenmaan rykmentti lienee lähteneen Helsingistä koska oli sotakentällä samoihin aikoihin. Pohjanmaan rykmentti saapui Pommeriin hieman myöhemmin syyskuun puolivälissä tai jälkipuoliskolla, koska se vielä syyskuun alkupäivinä oli Suomessa ja sen matka Vaasasta ja Pietarsaaresta oli paljon pidempi kuin Uudenmaan rykmentillä.

Ruotsin armeijassa Pommerissa oli v. 1757 jalkaväkeä 16954, ratsuväkeä 4040 ja tykistöä 1131, yhteensä 22125 miestä. Armeijan varustukset olivat kaukana ensiluokkaisuudesta. Kiväärit olivat valmistettu huolimattomasti, kaikki eivät toimineet, niissä oli monenlaisia virheellisyyksiä. Sotakollegion hankkimat luotivarastot olivat suurimmaksi osaksi kelpaamattomia, sillä luodit olivat valettu suurimmaksi osaksi vanhemman malliseen aseeseen. Muutoinkin varustuksesta valitettiin, että sukat ja kengät olivat kelpaamattomia. Lääkäriin ei päässyt koko armeijan olo aikana koska niitä ei ollut, ja välskäreitäkin oli vähän.  Armeijan otti vastaan kenraaliluutnantti V. Lantingshausen, joka sai ottaa joukot vastaan, hänellä oli suuri järjestelijän kyky. Kohta kun joukot alkoivat saapua Pommeriin tuli myös Tukholmasta käsky aloittaa sotatoimet. Kun Lantingshausen, syyskuun alkupuolella alkoi lähteä liikkeelle, täytyi hänen luovuttaa ylipäällikyys virassa vanhimmalle kenraaliluutnantti Hamiltonille, joka nyt oli saapunut paikalle. Ruotsin Pommerilla oli joka taholla luonnolliset rajat: pohjoisessa meri, etelässä Preene-joki, lännessä Trebel- ja Recknitz-virrat ja idässä oderin läntinen suuhaara, Preene. Näillä rajoilla preussilaisilla oli linnoitettuna kaupungit Demmin ja Anklam Preenen varrella sekä Usedomin saaren luoteiskärjessä oleva Peenemunde. Joukkoja oli Preussilaisilla Pommerissa kaikkiaan 9700, joista kuitenkin pari pataljoonaa oli sijoitettu Hinterpommeriin. Ruotsalaisilla sotapäälliköillä oli muistissa pelko, mikä kohtalosta mikä koski Pikkuvihan sotapäälliköitä kun menettivät päänsä epäonnistuessaan. Siksi sotatoimia käytiin varovaisesti, eikä suurempia taisteluja syntynyt. Useissa pikkukahakoissa, joihin varovaisuudesta huolimatta kuitenkin jouduttiin, oli suomalaisilla joukko-osastoilla tilaisuus kunnostautua. Tällaisia kahakoita olivat Wellinin, Swinemunden, Wrangelburgin, Clempenowin ja Neu Kohlenin taistelut. Sodan kahtena viimeisenä vuotena oli joukkojen ylipäällikkö, komentaja, kenraaliluutnantti Augustin Edrensvärd joka tunnetaan Suomenlinnan rakentajana. Seitsemän vuotta kamppailtuaan väsyivät vihdoin liittolaiset sotaan ja tekivät rauhan. Rauhassa he eivät mitään voittaneet vaan olivat pakotettuja jättämään Preussin koskemattomaksi. Tältä sotareissulta ainakin Ehrensvärd teki arvokkaita huomioita siihen nähden, miten erinäiset Suomenlinnassa parhaillaan rakenteilla olleet sotalaivat oli aseistettava. Sodasta kotiinpaluuna suomalaiset soturit toivat innokkaasti maahamme perunaa, joka siihen aikaan oli vielä tuiki tuntematonta hyvyyttä. 

Vastoinkäymisten vuoksi Ruotsi alkoi tähyillä rauhan mahdollisuuksia. Toukokuussa 1762 rauhansopimus allekirjoitettiin Hampurissa, mutta rajat jäivät ennalleen! Sota oli maksanut arviolta 1500-2000 miehen hengen ja 62 miljoonaa hopeataalaria. Sodassa toiminut Oboisti, Christian Philip Catowii sitten Catovius, lopuksi Cato Vuoden 1768 tienoilla vuonna 1735 syntynyt ja perheellinen Turussa Elisabeth Pettersdotter kanssa, joka oli syntynyt 9.5.1733. Perhe kuului Turun ruotsalaiseen seurakuntaan ja perheeseen syntyy ensimmäiset lapset Turussa ja loput Pohjanmaalla Isossakyrössä. Christian Philipin ja hänen vaimonsa Elisabeth Petterintyttären vanhemmat eivät ole selvinneet

Perhe Turussa ja Pohjanmaalla

Kun Pommerin sota loppui 1762 ilmaantuu Catoviuksen pariskunta Turun ruotsalaisen seurakunnan rippikirjasivulle Hautboisten Herr,  Christoper Catowii joka jo seuraavassa rippikirjan sivulla on Christian Catovius nimellä. Syntyperä tai hänen vanhempien on täytynyt olla tavallista varkkaampia koska poika kouluttautui. Hänen vaimon Elisabeth Petterdotter syntyperästä ei liioin ole tietoa. Eikä vihkimäaika ja paikka ole selvillä. Pariskunta palasi Pommerin sodasta Turkuun ja ovat todennäköisesti vihitty sotilasuran aikana ehkä Pommerissa. 

Ensimmäinen kirjaus rippikirjaan merkitty lapsi syntyi Christian Henrik  28.10.1762 Turku, joka kuoli sodassa 6.12.1788 Laihia. Hhänen kummeiksi on merkitty: hautboisten Olof Spondahl, Captitain Pyysina, Fältwäbel Spåndahl, apteekkari nuorimies hra Fredrik Pasorsf. Hautboisten Spondahls vaimo Elisabeth, rouva Stiina Hjelm, Landhan. maj. Olof Eström, Magdalena Elisabeth Marzovitz ja Mary Elisabeth Wolf. 

Toinen lapsi Johan Fredric syntyi 25.11.1763 Turku ja kuoli siellä 6.12.1764. Hänen kummeina ovat: fyrman Jacob ???ens, hautboisten Erik Södeberg, lappman Herman Anvilla, Stephan Moberg, mannen Alopps Sviman, Margareta Nora berg, hautboisten Sven Pauls Svinror, Anna Elisabeth Istaman, ??? ??? Istaman, Maria Margareta Moberg 

Kolmas lapsi, Christina Elisabeth syntyi 10.2.1765 ja kuoli 16.10.1765 Turussa. Kummit ovat: Langmfinman Mauritz Hans Gotfrid Richter, Gvingbmnmannen Zacharias Halling, hautboisten Batrikhars Weitz, Gullmanbatmannen Daniel Halls rouva Chatarina Köning, arkitehti Schrörberg bränna ja Cataharina Soltikov, landhandlen  Jacob Collind, Länssfry Margaretha Öhman. Jöns Monseliuj, Adjuninka Alexanderi, Kirkon Aleksanderi Somonlly ja rouva Anna Christina  Sharin, kapteeni Frisk ja rouva Bärta Sorman, hautpoisten Wengell Zaulj lärn ja rouva Anna Elisabeth, 

Neljäs lapsi, Anders syntyi 17.10.1766 ja kuoli lapsena Turussa. Kummit ovat: ??? Petter Nordqvist, ??? Erns Wilhelm Bolsras, Haupmann Olof Öhman, ??? Samuel Richten ja rouva Maria Sophia Eklund, Lamppmundman Bollfrases ja rouva Anna Margaretha Erngran, korphuruman Heinric Arpilaneem ja rouva Anna Båse. 

Viides lapsi, Margareta Elisabeth syntyi 9.10.1769 Turku ja kuoli 27.2.1843 Laihia. Kummit ovat: ??? Johan Dahlgren ja rouva, Furman Carl August Winric Koppi,  ??? Maria Eleonora Gulling, bagaren  Öhmans ja rouva Elisabeth Limberg, ??? Eklung ja rouva Anna Brita Lind

Kuudes lapsi, Christina Shofia syntyi 26.5.1771 Turku kuoli 19.12.1830 Ylihärmä. Kummit ovat: ??? Carl Somsell, Aprintg Anders Fraposti, rouva Brita Forman, kapitain Frisk, hautboisten  Wengell Zalulj rouva Anna Elisabeth

Seitsemäs lapsi, Gustav syntyi 14.1.1773 Isokyrö, k. 7.4.1775 Isokyrö. Kummit ovat:

Kahdeksas lapsi, Catharina Helena syntyi 28.7.1775 Isokyrö kuoli 30.7.1775 Isokyrö. kummit ovat. 

Yhdeksäs lapsi Catharina Carlotta syntyi 2.11.1777 Isokyrö, kuoli 18.9.1832 laihia

Historiantutkimuksessa Pommerin sotaretkeä pidetään hyödyllisenä siksi, että sen myötä peruna yleistyi Suomessa. Vaikka 'pomiaa, potaattia tai maaomenaa', kuten uutuutta tuolloin kutsuttiin, oli vähäisessä määrin viljelty esimerkiksi ruukkiyhteisöissä jo 1720-luvulta lähtien, ruokapöydän pääantimeksi se levisi vasta Pommerin-soturien repuissaan tuomien tuliaismukuloiden myötä - kunhan ensin oli opittu, että perunan maukkain sato kasvaa maassa, ei vihreinä pallukoina latvuksissa! 

          Suomenlinnan telakka rakennusvaiheessaan vuonna 1782.

                                                (Sveaborgs) Wikibedia

Kevytosasto 19, (Kev.Os.19)

Muistomerkki pystytettiin Kev.Os.19 kunniaksi kevään 1942 kelirikkotaistelussa kun pystyivät pitämään Shemenskin kylän Suomalaisten hallussa. Muistomerkki julkaistiin 17.7.1942. 

Sijaitsee Shemenskin kylän keskuksesta 1,4 km Pertjärven vanhantien varressa. 

Muistomerkki sijaitsi kumpareella ja näkyi Shemenskin kylän keskukseen järvenrannassa. 

Muistomerkin raknsi ja suunnitteli komennuskunta. Tehtävän suorittamiseen oli annettu aikaa 2 päivää ja koko rakentamisen ajan satoi vettä, näin on kirjoitettu sotapäiväkirjassa. 

17.Divisioonan joukot merkittynä sinisellä keväällä 1942. Kev.Os.19 puolustaa Shemenskin kylässä. 

Perniössä perustettiin 16.6.1941-18.6.1941

Kevytosasto 19,  perustaminen tapahtui 16.6.1941 Perniössä. Komppanian päällikkö reservin luutnantti V. Paasilehto. 16.6.1941 - 14.2.1942. Komppanian päällikkö luutanatti P. Aarnio. 14.2.1942 - 18.7.1942.

Kev.Os.19, kuului 17.Divisioonaan joka tunnettiin  nimellä "Tammidivisioona".

17.Divisioonan joukkoihin kuuluivat JR 13, JR 34, JR 55 (jäi Hangon rintamalle kesällä 1941), JR 61 (saapui JR 55:n tilalle), Kev.Os 19, KTR 8, Rask.Psto 24 (asemasodan loppuvaiheeseen asti), VP 34, Pion.P 32, 38.Kenttäsairaala sekä muita divisioonajoukkoja.

Kenraaliluutnantti Karl Lennart Oesch johti joukkojaan Syvärin taisteluissa.

17.D:n tunnettuja komentajia olivat Jääkärieversti Aarne Snellman 11.6.1941 - 13.4.1942. Jääkärikenraalimajuri Alonzo Sundman 13.4.1942 - 28.11.1944.

Tässä Sotapolku selvityksessä seurataan Kev.Os.19 etenemistä. Lähteenä ovat mm. osaston sotapäiväkirjat.

Siirtyminen Dragsvikin alueelle harjoittelemaan. Siirtyminen Bromarvin maastoon. 19.6.1941-10.7.1941

Osasto marssi alkoi Perniöstä 18.6.1941 ja ensimmäinen etappi oli Keski-Perniön Osuusmeijeri. Matka jatkui kohti Dragsvikin aluetta jonne saavuttiin puolenyön jälkeen.

http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=3450609

http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=3450610

19.6.1941- 10.7.1941. Osasto harjoitteli sotatoimia ja suoritti aseiden huoltoa Dragsvikin ja Snappertunan alueella.  Osastossa tehtiin vielä uudelleenjärjestelyjä.

Osaston miehet oli koottu Perniön, Salon, Turun, Helsingin alueilta. Pohjanmaalta oli eri pitäjistä 2-3 miestä. Isojoelta, Kristiinankaupungista, Karijoelta, Teuvalta, Jurvasta, Maalahdesta, Ylistarosta, Vaasasta, Vöyriltä ja Alajärveltä. Keski-Pohjanmaalta ja Keski-Suomesta mm. Saarijärveltä oli myös miehiä. Osaston vahvuus vaihtelee, vahvuus oli noin 186 miestä. Osatoa palvelleita miehiä kaatui noin 79.

10.7.1941. Annettiin käsky siirtyä Bromarvin maastoon. Bredvik – missä osasto sai käskyn valmistautua hyökkäykseen.

Hyökkäyskäsky Hårsöhön

10.7.1941. Osastolle annettiin käsky siirtyä Bromarvikin maastoon. Bredvikissä osasto sai käskyn valmistautua hyökkäykseen. 12.7.1941. Osasto osallistui taisteluun, jossa kaatuivat vänrikki Salmivaara sekä kaksi aliupseeria ja 4 miestä. Puolustuslinja kulki: Vestervik, Bredvik, Långstrand, Storholm, Vitträsk, Harparskog, Skogby, Björkholm, Odesö, Skåldö, Baggö.

http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=2843418

Ylipäällikkö Mannerheim antoi käskyn 16.7.1941 klo. 18.00 siirtää pääosan divisioonasta Itä-Karjalaan.

 

Pohjankurun asemalta Junalla Tohmajärvelle 17.7.1941-18.7.1941

Osasto sai käskyn 16.7. 1941 klo 18.00. Siirtää joukot 17.7.1941 klo. 8.00 Pohjankurun asemalle.

Pohjankurun kautta kulki Hangon rata. Pohjankuru aema laukkautettiin vuonna 1977 ja henkilöliikenne kokonaisuudessa vuonna 1979.

http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=2843420

17.7.1941. Juna lähti liikkeelle Pohjankurun asemalta klo. 12.20. Juna kulki reittiä: Lahti - Mikkeli - Pieksamäki - Viinijärvi.  Juna saapui 18.7. klo 18.30 Tohmajärven asemalle. Välittömästi joukot siirtyivät Peijanniemen kylään, jonne leiriytyivät. Seuraavana aamuna 19.7. klo 8.30. saapui toinen joukko junalla Tohmajärven asemalle.

Junalla Pohjankurun asemalta 177.1941 Tohmajärven asemalle.

Saapuminen Tohmajärvelle 18.7.19412

17.7.1941. Juna lähti liikkeelle Pohjankurun asmalta klo. 12.20. Juna kulki reittiä: Lahti - Mikkeli - Pieksamäki - Viinijärvi.  Juna saapui 18.7. klo 18.30 Tohmajärven asemalle. Välittömästi joukot siirtyivät Peijanniemen kylään, jonne leiriytyivät. Seuraavana aamuna 19.7. klo 8.30. saapui toinen joukko junalla Tohmajärven asemalle.

Siirtyminen rintamalinjalle Värtsilä, Suistamo, vanhan rajan ylitys

22.7.1941. klo 16.30 Osasto lähti marssille sekä polkupyörillä ja kuorma-autoilla siirrettiin kalusto. Matka kohti rintamalinjaa oli alkanut. Värtsilä - Saanlahti - Suistamo - Lemettitien varressa  leiriydyttiin.  

http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=2843420 

29.7. 1941. Osasto jatkoi Kärmästen maastoon. Matkalla pyrittiin pysähtymään vesistön ääreen, missä miehet vilvoittelivat uimalla.

31.7.1941. Osasto ylitti vanha rajan ja saapui Mannerin kylään.

http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=2843422

2.8.1941 - 13.8.1941. Osasto savutti rintamalinjan ja he aloittivat sotatoimet. Osasto  osallistui taisteluihin mm. Suoman kylässä, missä hyökkäsi 11.D.:n vasenta reunaa. Toinen ryhmä varmisti Hyrsylästä tulevan tien ja Niskavaaran kylän maantien suuntaan.

13.8.1941 - 16.8.1941. Osasto sai marssikäskyn siirtyä Palolahti – Suurmäki alueelle. Osasto leiriytyi Suurmäen kylän koillispuolelle. Sieltä  käskystä siirryttiin Suurmäki – Varloi – Niiniselkä – Nurmoila suuntaan ja osasto leiriytyi Nurmiselän kylän maastoon.  

Seuraava allaoleva teksti koskee pääkartasta avautuvia kyläkarttoja topograafiset, 1:20000 kartat. Karttoja saa käyttää ja jakaa vapaasti ei-kaupalliseen käyttöön ilman erillistä lupaa. Julkaisun yhteydessä on mainittava seuraava teksti: Tämän karttatuotteen digitoimisen ovat rahoittaneet Karjalan Kulttuurisäätiö, Genimap Oy, Maanmittauslaitos, Lappeenrannan kaupunki, Imatran kaupunki ja Joutsenon kunta. Skannaustyön ovat suorittaneet Imitsi Oy ja Topografikunta. ©Maanmittauslaitos ja Topografikunta. Kaupalliseen käyttöön tarkoitettu käyttö edellyttää lupaa joko Maanmittauslaitokselta ( www.nls.fi ) tai Topografikunnalta (puhelin: (09) 181 55835).

 

Osasto taistelussa, Puskujärvi, Niiniselkä, Kuskala, Saarimäki 17.8.1941-20.8.1941

17.8.1941. Osasto hyökkäsi ja partioi  tiensuunnassa.  Yksi joukkue meni varmistamaan Puskujärvi väliselle kannakselle. Iltapäivällä klo 17.45. saatiin taisteluhälytys koska III/JR22 tekemä hyökkäys oli epäonnistunut.   Kev.Os.19, määrättiin vahvistamaan yhdellä konekivääri joukkueella ja suorittamaan vastahyökkäys maantietien - Niiniselkä – Puskuselän kylä suunnassa.  Yksi konekivääri joukkue määrättiin asemiin Niiniselän kylän kaakkoispuolelle.

18.8.1941. Osaston hyökkäys alkoi klo 9.30 jolloin osasto sai käskyn osallistua Puskuselän kylän valtaukseen yhdellä jääkärikomppanialla. Osasto hyökkäsi Puskujärven itäpuolella.

19.8.1941. Osasto varmisti Huskalan kylässä. Siellä partioitiin  Huskala - Saarimäki kylän suunnassa joka oli vihollisen miehittämä.

http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=2843427

20.8.1941. Osasto sai käskyn varmistaa kahdella joukkueella Arsijärven kaakkoispään kannasta. Säntämän lohkolla vihollisella oli voimakas hyökkäys aamulla kello 5.00. Hyökkäys torjuttiin. Vihollisen tappiot 50 miestä ja omat tappiot yksi kaatunut ja kolme haavoittui.

Osasto taistelussa, Petisjärvi, Irisjärvi, Arisjärvi, Niiniselkä 22.8.1941-24.8.1941

22.8.1941. Osasto taisteli Arsijärven kaakkoiskulmassa. Vihollisen kovan konekiväärituli pakotti vetäytymään.

 http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=2843660

23.8.1941. Osasto tiedusteli Niiniselän maastoa.

24.8.1941 – 29.8.1941. Osasto leiriytyi, tientekoon ja harjoituksiin.

http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=3450610

Osasti eteni Saarimäki ja seuraavana Tarasjärven eteläpää 5.9.1941-6.9.1941

2.9.1941.  Kev.Os.19 alistettiin maj. Riitesuolle.

Saarimäen valtauksen jälkeen osato hyökkäsi Säntämä, Nurmoilan välille.  Laguksen joukot valtasivat Aunuksen.

3.9.1941. Osasto eteni tietä, Niiniselkä, Puskuselkä, Vekkuselkä, Saarimäki, Tarasärvi, Mäkrijärvi.

5.9.1941. Osasto varmisti Puskuselän kylän länsirannan maastossa. Osaston partio tiedusteli tien ja sillan kuntoa ja todettiin käyttökelpoiseksi Tarasjärven ja Sikurijärven väli. Saivat  marssikäskyn klo 13.20 siirtyä Saarimäen eteläpuolen maastoon.  

http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=2843433

6.9.1941.  Osasto eteni Tarasjärven eteläpuolelle.

http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=2843433

8.9.1941. Osasto eteni Tarasjärvi -  Mäkrijärvi – Vaaseni ja sieltä edelleen kohti Syväriä. Osaston kärki saapui Syvärille. Kevytosasto 19 kärkiryhmä sai hyökkäyskäskyn maj. Marttiselta vallata Syvärin rautatieasema ja katkaista Muurmannin rata. Hyökkäys alkoi kello 17.00. Syvärin rautatieasema oli vallattu klo. 17.50. Hyökkäys eteni onnistuneesti ja jatkui Syvärin sillalle saakka. Taistelut jatkuivat seuraavana yönä. Vihollinen yritti vallata aluetta takaisin. Vihollisen hyökkäys alkoi aamulla kiivaana 9.9.1941 tulittivat voimakkaasti ampuivat piiskatykillä. Hyökkäys torjuttiin tykistön tuella. Vihollinen aloitti perääntymisen kiireellä. Juoksivat karkuun ilman aseita. Taistelussa saatiin runsaasti vihollisen aseita ja kalustoa sekä viljalastissa ollut juna. Vihollisen miesmenetykset oli suuret.

http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=2843436

10.9.1941 - 16.9.1941. Osasto partioi Syvärin joen ja asemanseutua.

http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=2843442

Osasto taisteli Tarasjärvi, Mäkrijärvi, Vaaseni ja kohti Syvärin asemaa 7.9.1941- 9.9.1941

17 divisioonan komentopaikka oli tässä ja taustalla Vaaseninjoki 7.11.1941

Kev.Os.19 miehet Syvärillä tauolla. Unto Mänty sai II luokan mitalin.

Syvärin asemalta itään ja Mäntysovan kylästä ylitettiin Syvärinjoki 17-18.9.1941

11.-17.9.1941. Osasto partioi aluetta ja selvitti mahdollista ajoreittiä Mäntysovan kylään. Vihollinen oli perääntyessä hajottanut siltoja.

http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=2843447

Osasto siirtyi Syvärinjon rantatietä 17.9.1941. Käsky siirtyä Mäntysovan kylään. Matka alkoi kello 14.10 ja perille saavuttiin 19.00.

Syvärin joki ylitettiin Novoselkään syöksyveneillä 17-18.9.1941.

17.Divisioonan Esikunta sijaitsi Vaasenissa Syvärillä Jatkosodan asemasodan aikana. Divisioonan joukkoihin kuuluivat JR 13, JR 34, JR 55 (jäi Hangon rintamalle kesällä 1941), JR 61 (saapui JR 55:n tilalle), Kev.Os 19, KTR 8, Rask.Psto 24 (asemasodan loppuvaiheeseen asti), VP 34, Pion.P 32, 38.Kenttäsairaala sekä muita divisioonajoukkoja.

17.Divisioonan Esikunta sijaitsi Vaasenissa Syvärillä Jatkosodan asemasodan aikana. Divisioonan joukkoihin kuuluivat JR 13, JR 34, JR 55 (jäi Hangon rintamalle kesällä 1941), JR 61 (saapui JR 55:n tilalle), Kev.Os 19, KTR 8, Rask.Psto 24 (asemasodan loppuvaiheeseen asti), VP 34, Pion.P 32, 38.Kenttäsairaala sekä muita divisioonajoukkoja.

Osasto taisteli, Bulajevam, Shemenski, Pertjärvi 18.9.1941-11.10.1941

18.9.1941. Majuri Marttiselta osastolle käsky hyökätä Bulajevaan.

19.9.1941. http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=2843451

20.9.1941. Osasto Javanainen sai käskyn ottaa vastaan Osasto Riitesuon tehtävät. Samaan aikaan etenivät joukot Bulajeviin (Shemenskiin).

21.9.1941. Osasto partioi Pertjärven ja Shemenskistä eri suuntiin.

http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=2843454

11.10.1941. Osasto jatkoi sotatoimia Homorovitsin ja Pertjärven suunnassa.

http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=2843456

Kartassa ovat 5.D, 17.D, 11.D ja 7.D. Divisioonien toiminta-alueet sekä joukot.

Bulajevassa telatraktorilla vedetään perunapellolla lavettia 25.4.1942.

Osasto luovutti asemat JR13:sta, siirtyi lepoon Syvärin Kaupungin itäpuolelle

11.10.1941. Jatkettiin sotatoimia Homorovitsin ja Pertjärven suunnassa.

http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=2843456

13.10.1941.  Luovutettiin asemat ja saatiin käsky Marssia lepoon Syvärin kaupunkiin sen itäiseen osaan.

18.10.1941.  Osasto palasi Shemenskiin http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=2843458

Osasto palasi Shemensikkin ja aloitti vastaiskun 18.10.1941-31.12.1941

18.10. Osasto palasi Shemenskiin.

http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=2843458

23.10. Osasto aloitti vastaiskun tykistön ja JR13 ja JR61 kanssa

http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=3450626

Osasto partioi Shemenski, pertjärvi, Saksajärvi alueita. 1.1.1942-10.4.1942

http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=2843960

3.1.1942. Osaston partiointialuetta olivat Shemenskissä, Pertjärvi, Saksjärvi, Mäntysova ja Syvärin kaupunki. Pakkanen oli kivunnut alkuvuodesta - 45 asteen tuntumaan. Talvi oli kylmä ja lunta runsaasti. Vihollinen oli yllättänyt Shemenski ja Pertjärven välillä auton ja ampunut kuljettajan. Autossa olleet kolme sotilasta pääsivät pakoon.

10.1.1942. Samalla tiellä oli jälleen kaksi vihollissotilasta, pyysivät autonkyytiin, ne kuitenkin pidätettiin.  Loikkareita oli tullossa seuraavana päivänä. Joulusta asti osaston sauna oli joka päivä lämmitetty.

 22.1.1942. Täydennysmiehiä saatiin 24 alokasta. Muodostettiin III joukkue jota johtaa kers. Pentti Saari.

1.2.1942. Pidettiin hiihtokilpailut. Osallistujia oli 31. Osaston komentaja, maj. Javanainen kunnioitti kilpailuja läsnäolollaan.

14.2.1942. Komppanian pitkäaikainen päällikkö luut. V. Paasilehto sai siirron rajajääkäri pataljoonaan.

http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=2843971

Komppanian päälliköksi määrättiin luut. P. Aarnio.

26.2.1942. Vihollisen 50 miehen partio oli päässyt  läpi Pertjärvi ja Saksjärvitien ja pääsivät ylittämään Syvärin.  Hälytettiin 1KK ryhmä ja 2.kompp. partio.

27.2.1942. Vänr. Nyman ja 2 au. ja 12 miestä lähtivät partioon. Reitti kulki Syväri – Mäntysova – Shemenski – takaisin Syvärille.

6.3.1942. Komppaniasta kotiutettiin 26 vanhimpia miehiä.

http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=2844042

Huhtikuulla kelirikkotaistelu Shemenski, Pertjärvi 11.4.1942-18.4.1942

http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=3450700

http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=3450701

11.4.1942. Kev.Os.19, määrättiin Shemenskiin. Vihollinen oli aloittanut hyökkäyksen ja vallannut huoltotien. Osasto puolusti Shemenskin ja Pertjärven suuntaan. Ensimmäinen joukkuen osallistui Saksjärven suunnassa ja oli alistettuna 2.K:lle.  

JR61 komentopaikka oli menetetty. Vadrusjärven molemmin puolin oli vihollinen vallannut ja JR8 oli joutunut vetäytymään.

http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=3450693

12.4.1942 –  14.4.1942. Vihollinen siirsi 12.4. vastaisena yönä lisää joukkoja ja tunkeutui Shemenski - Pertärvi tielle Rapovanmäen kohdasta. Saksjärven suunnalla osaston taistelut jatkuivat. Osaston joukkoja siirrettiin nopeasti paikasta toiseen. Kiivaita taisteluja käytiin Shemenskin, Pertjärven, Pajarinmäen, Bulajevan ja Mäntysovan suunnassa. Shemenskin ja Pajarinmäen suunnalla taisteli Kev.Os.19 rinnalla Kev.Os.4. Vahvistuksena saapui kapteeni Ojalan JR23 joukkue joka ilmoittautui ev. Roosille.

http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=3450708

Ilveksen sisäiset yhteydet + kaaviopiirros

• Rintamalla annettuja tehtävä käskyjä

http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=3450709

http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=3450710

14.4.1942. Rykmentin erilliskäsky N:o 3. Kev.Os. 19 huolehtii Shemenskin kylän puolustuksesta. Rykmentinkomentaja everstiluutnantti H. Roos. Adjutantti kapt. Byholm

13.4.1942. Pertjärvellä lohkojen saumakohdassa 11.divisioonan Kev.Os.10 ratsumestari O. Rajasaaren joukot hyökkäsi.  Nikolin järvestä lounaaseen hyökkäsi II/JR51. 6./JR8 eteni tien eteläpuolella länteen. 1./RajaJP 4 hyökkäsi Nikolinjärven maaston kautta länteen. Vihollisen tappiot oli 400 kaatunutta.

14.4.1942. Kenraalimajuri Blick kävi tutustumassa pääjärven tilanteeseen iltapäivällä Kev.Os.19 ja 2./Kev.Os.4 lohkolla. Vihollinen oli painostanut koko päivän. Vastaiskua oli yritetty, mutta se oli epäonnistunut.

 16.4.1942. Shemenskiin saapui lisävoimia. 5:divisioonan 1/JR22 ja II/JR 22 saapui sekä JP4 Maaselän ryhmästä, myös pioneerit PsPr:stä, kaikki alistettiin 17.divisioonan komentajalle.

Vääräjärvestä itään oli iso vihollisjoukko. Pajarinmäen suunnassa oli havaittu vihollisjoukko. Linjalla Kimijärvi – metsälinja joutui KevOs.19 perääntymään 50 metriä vihollisen painostuksesta.

Shemenskistä toisaalle oli vihollinen vallannut maantietä. 17.D:n komentaja valmisteli vastahyökkäystä, vallatakseen takaisin vihollisen valtaaman alueen.  

Joukkueet ryhmiteltiin, komentaja määräsi oikealta sivustolta lukien JR61 joka edelleen vastasi etulinjasta: I ja II/JR23, III/JR50 ja Kev.Os.4, 35.KssK, Kev.Os.19, 19.Tyk.K, SissOs./17.D:n 1/JR22, II/JR 22, JP4 Maaselän ryhmä, pioneerit PsPr, IskuK/VI AK.

Ryhmä Javanainen Kev.Os.19 hyökkää Semenitsijärven ja Rapovanjärven kannaksen kautta ja pyrkii saamaan yhteyden muihin osastoihin. Hyökkäys etenee Os.Suden vasemmalla sivulla. Tällöin venäläisten joukkojen hyökkäys kulki 40 km alueella.

17.4.1942. Aukijärven länsipuolella noin 1.5. km Os.Susi tuhosi vihollisen 20 korsun korsukylä.

Huhtikuun kelirikko taistelu jatkui 18.4.1942-1.5.1942

http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=3450694

18.-28.4. Osasto torjui vihollisen hyökkäyksen. Vihollinen teki hyökkäystä usealla lohkolla.

http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=3450718

19.4.1942. Komentaja, jääkärikenraalimajuri Sundman antoi taistelukäskyn joukoilleen. Taisteluosasto Javanainen Kev.Os.19, IskuK/VI AK, SissiOs./5.D + 39.Tyk.K – 2j. Hyökkää Pääjärvi – Rapovanjärvi kannakselta Taisteluosasto Suden vasenta sivustoa.

Komentaja määräsi, että etulinjan huoltotiet on saatava auki. Tätä operaatiota määrättiin johtamaan ev. G. Snellman. Hänelle alistettiin JR61, Kev.Os.19, Siss.Os, 19.Tyk.K, 17.D, IskuK/VI AK, JP4, 3.Ps.K. Saksalaisten raskas panssaritorjunta joukko 163.d, Taiselu Susi jolle alistettu I/JR22, III/JR50, Kev.Os.4:n kaksi kompp., 35.Kss.K,  II/JR23. Taistelu etenee Aukijärven pohjois- ja luoteispäähän. Pääjärvi -  Rapovanmäen kannakselta eteläiseen suuntaan, Pajarinmäki.  Hyökkäys eteni ja vihollinen perääntyi.

20 – 24.4.1942.  Hyökkäys ei  edennyt. Aikomuksena oli luopua valtausaikeista. Tykistörykmentti Valla oli ampunut kaikkiaan 7627 kranaattia, joista noin puolet oli tulivalmisteluja.

25.4.1942. Väsyneet miehet pääsi hetkeksi lepoon.

JR61 komentaja ev. Roos, otti rintamavastuun hänen entisellä rintamalla. III/JR50 alistettiin V AK:lle. 17.D:n jäi alistetuksi JP4, Kev.Os. 4, I/JR22 ja II/JR22.  Kev.Os.19 oli aamupäivällä siirtynyt Harhasuon laitaan. Iltapäivällä tilalle tuli Vikströmin porukka. Hyökkäys alkoi tuottaa tulosta iltapäivällä. Saksjokea pitkin Maltarin kukkulan ympäri oli vihollinen perääntynyt.

KevOs.4 oli alistettuna ev. Roosille 10.5.1942 asti.

31.5.1942. Osasto määrättiin Rykmentinkäskyllä alistettuna JR61:lle. Siirtyy Pääjärven eteläpuoliseen maastoon.

 

Muistomerkki ja osaston lakkauttaminen 14.7.1942-18.7.1942

14.7.1942 http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=2844108

Kevytosasto 19 kunniaksi määrättiin pystyttämään muistomerkki Shemenskiin. Muistomerkki pystytetään Shemenskin tien risteykseen, jossa tie haarautuu korpeen. Lohkolle, jossa Kev.Os.19 torjui vihollisen kovat hyökkäykset huhtikuulla 1942. Muistomerkin suunnittelmaan ja valmistamaan  määrättiin korp. Unto Mänty ja komennuskunta.

17.7.1942 http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=2844110

Shemenskiin oli Kevytosasto 19, pystytetty muistomerkki joka julkaistiin kello 13.00. Huonosta säästä huolimatta oli paikalla juhlallinen hetki. Komentaja julkaisi muistomerkin ja jakoi 1 luokan mitaleita.

http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=3450697

http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=2844114

18.7.1942. Kevytosasto 19 lakkautettiin. Tämä tilaisuus pidettiin Syväri Kaupungissa.  Miehistöstä siirrettiin JR22:n johon  sijoitettiin 20 au. ja 90 miestä myös JR34:n määrättiin myös 8 au. 26 miestä. Vänrikki Niemelän ja Salo siirrettiin JR22:een. Luutnanttit: Tuominen, Puukka ja Hellen siirretään divisioonaan.

Kev.Os.19, ei ole enää, mutta osa on muistoissa historian lehdillä. Kev.Os.19. esimerkillinen ja kunniallinen retki on päättynyt. Kiitos heille. Syvärillä 18.7.1942, alik. Vilho Kuusela. Kuusela piti osaston sotapäiväkirjaa.