Käkisalmen linnoituksen muuri.
Karjalankannaksen retki
Matkanjohtaja lehtori evp. Eero Paavola oli jälleen tehnyt
suuren ennakkotyön. Hän kertoi talvi- ja jatkosadan joukkojen taisteluista sekä
yleistä historiaa joka teki matkasta jälleen erittäin mielenkiintoisen.
Matkalla ohitimme
Ruskealan joka tunnetaan marmorista. Matka jatkui kohti yöpymispaikkaa
Jänisjärve rannassa olevaan Erämaa Hotelliin jossa on 30 tasokasta huonetta sekä
hyvä aamupala. Rantasauna mistä Jänisjärvessä uintimahdollisuus joka kuitenkin
on kylmää vielä kesäkuulla. Järvellä huristivat veneillä ja skootterilla
turistit. Pienimuotinen eläintarha oli alueella mistä löytyy eksoottisia
eläimiä. Eläintarhan ja alueen turvallisuuden vuoksi petoja vastaan on
rakennettu korkealla verkkoaidalla.
Jänisjärvi
Jänisjärven pohjois- ja eteläpäästä suomalaiset soturi
kulkivat rintamalle jatkosodassa. Järvi syntyi meteoriitin iskiessä ja syvin
kohta on 57 m, keskisyvyys 12m. Järvestä laskee Jänisjoki Laatokkaan Läskelän
kautta, missä vesistössä on koskia sekä ”Musta Kivi” huvikeskus. Koskikohtauksia
on kuvattu Suomalaisiin elokuviin Tauno Palon aikana.
Matkanjohtaja Eero Paavola opasti missä mitäkin taistelua
käytiin ja tuntien alueiden historiaa kertoi niiden vaiheista ja tiesi kenen
kuuluisan suvun juuret ovat tämän historiallisen matkanvarrella.
Särkisyrjä
Ohitimme Särkisyrjän ja saavuttiin Sortavalaan joka
Neuvostoaikaan oli suljettu sotilaskaupunki. Kaupungilla on pitkän historian
jona aikana on kokenut usean täydellisen tuhon. On ollut tärkeä kauppapaikka jo
1500-luvulla. On kuulunut Ruotsiin vuodesta 1617 ja sai kaupunkioikeudet 1632. Tuhottiin
perusteellisesti 1700-1721. Kaupungissa oli useita kouluja kuten mies- ja
naisseminaari sekä pappisseminaari 1880-1. Rautatien saatiin joka kulki
Viipuriin 1893. Raamattujen kirjapaino jonka rakennus on vielä samassa
paikassa.
Sortavala, Lumivaara,
Kurkijoki
Sortavala jäi taakse kun jatkoimme Laatokan rantatietä kohti
Rautalahtia jonne oli 20 km. Valamon luostariin olisi ollut täältä lyhyt matka.
Lahdenpohja missä oli Laatokan laivaston päätukikohta, Huuhanmäen kasarmit,
Viipurin rykmentti 1933-40. Lumivaara, Kurkijoki ja Hiitola ohitettiin Jatkoimme
Sortanlahteen joka on 36 km Käkisalmen eteläpuolella. Saavuttiin satamaan ja
laivalla matkasimme Konevitsan Luostarisaareen. Konevitsan luostarisaari on
vasta viimevuosina tullut turistikohteeksi. Talvisodan aikana siellä oli
Kannaksen lohkon esikunta. Konevitsan kaksi 6 tuuman tykkiä suojelivat satamaa.
Jatkosodassa muodostettiin Osasto K Laatokan meripuolustukseen.
Konevitsa
Konevitsan Luostarisaari on 6 km pitkä ja 2 km leveä.
Valamoon on matkaa 60 km. Luostarin alueen oppaana toimi munkki joka kertoi
alueen historiasta. Luostarialueen kunnostustyöt oli käynnissä ja kiire tuntui
työmiehillä olevan. Saarelle syntyi 1393 Novorod. Arseni Jumalansynnyttäjän syntymä kirkko
Maria. Luostari tuhottiin 1577 ja 1611 ruotsalaisten toimesta. Nykyinen
umpipihallinen Luostari alue rakennettiin uuteen paikkaan 1800 ja 1900 –
lukujen aikana. Munkit kuuluvat Valamon veljestöön ja 1991 alkoi alueella uusi
elämä ja nykyään toimii 20 munkin voimin.
Konevitsan kohdassa löytyy Pyhäjärvi ja Laatokan rantaa etelään
päin on Metsäpirtti ja siitä jonkun matkaa etelämpänä kulki vanha raja. Metsäpirtin
yläpuolelta laskee Taipaleen joki Laatokkaan joka saa alkunsa Vuoksen virtana
Suomesta Saimaalta saakka.
Taipaleen taisteluissa talvisodassa oli 2.12.1939-13.3.1940.
Einari Vihma johti 7.divisioonaa ja ev. Niilo Heersalo johti 21.divisioonaa.
Vastassa oli V.F. Jakovlevin johtama 7A. Koukkuniemi menetettiin 6.-7.12.1939.
Käkisalmi
Käkisalmen Kaupungissa torin laidassa olevassa Hotellissa
yövyttiin. Kaupunkikuvassa kadut olivat suoraviivaiset. Kaupunki oli siisti ja
rakennuksia oli kunnostettu myös maalattu. Kaupungissa oli kylpylä 1896-1917.
Vallankumouksen myötä ulkolaiset poistuivat ja kylpylätoiminta loppui.
Rautatierata saatiin 1919. Venäläiset polttivat kaupungin 1941, hyvin vähän
rakennuksista säätyi. Täällä on monien tunnettujen kulttuurihenkilöiden sukujuuret.
Käkisalmen linna
Käkisalmen linna ja alue oli kunnostettu hienoksi
nähtävyydeksi. Saarelle rakennettu
linnoitus jonka ympäri virtasi Vuoksen haarat. Linnoitus on alkujaan ollut
puulinnan, rakennettu 1200-luvulla. Kivilinnaksi rakennettiin 1300-luvulla.
Kovat taistelut käytiin 1656-58 jolloin käytiin Ruptuutisota. Kapteeni Olavi
Pentinpoika puolusti 171 miehen voimalla ylivoimaista 2500 miehen vihollista
vastaan. Venäläisten tappio oli 1000 miestä.
Kiviniemi
Kiviniemen kylässä kunnostettiin maantietä päällystämällä
sekä uusittiin kävely ja pyörätietä. Joen rannassa oli talon seinään
kiinnitetty mennyttä historiaa valokuvin ja tekstein suomeksi ja venäjäksi. Monen
matka evakkoon alkoi myös täältä, jättäen taakseen tutun kotiseudun. Tässä Kiviniemen
kohdassa voimakkaana virtaa Vuoksen. Sillan molemmin puolin ovat kosket jotka
antavat oman kuohunnan. Vesistö muuttaa nimeään Taipaleen joeksi joka lopulta
laskee Laatokkaan. Talvisodan melskeissä Pohjalaiset kulkivat täällä Vuoksen
rantaa Äyräpään suuntaan. Sinne meidänkin matka johti kohti Äyräpään
kirkonrauniota. Sodan merkkejä oli tienvarressa havaittavissa, poteroja ja
juoksuhautoja.
Äyräpään kirkonraunio
Saavuttiin hiljalleen Äyräpään kirkonrauniota. Ensimmäisenä
oli vastassa korkea kivinen muistomerkki. Minkä takana oli kumpu jossa oli
ollut kirkko ja kohdannut täydellisen tuhon. Kirkkoharju jatkui eteenpäin ja
vierivieressä oli ollut poterot ja juoksuhaudat. Luonto oli peittänyt haavat ja
isokokoiset puut naamioi kokonaan alueen. Alhaalla virtasi laajalle
levittäytyvä Vuoksen vesistö. Kirkon vierestä kulki sodanaikana ponttonisilta
lähimpiin saariin ja siitä yli. Jatkosodassa 21.6.-17.7.1944 suomalaisilla oli
7 km pitkä asema. Taistelu harjusta joka menetettiin 9.7. Jolloin venäläiset
valtasivat harjun. Suomalaiset siirsi joukkoja Vuosalmen puolelle jossa luotiin
uusi sillanpää asema.
Lempaalan järven
pohjoispäässä
JR57 oli asemissa 9.6.1944 nykyisen maantieristeyksen
kohdalla ev. Yrjö Valkama. 15.divisioona kenraalimajuri N. Hersalo. Venäläisten
muistomerkki on vähänmatkanpäässä risteyksestä. Maastossa on näkyvissä laajalla
alueilla juoksuhautoja ja ampuma pesäkkeitä.
Lavashovo
Pietarin kaupunki ohitettiin ja jatkettiin kohti rajajokea
ja saavuttiin Lavashovon teloituspaikalle jonne on vain 20 km Pietarista.
Tienvieressä oli kovin puhutteleva giljotiinilla varustettu muistomerkki
”Molokin kita”. Vastapäätä tietä oli pyöröhirsinen kirkko. Teloituspaikka on
kirkon takana aidatun alueen sisällä. Tämä teloituspaikka on löydetty vasta
1989. Muistomerkin on yhdessä 22 valtiota pystyttänyt.
Rajajoki
Rajajoen asemarakennus oli Suomen kaunein asema joka
tuhoutui jatkosodassa. Pääpuolustuslinja jossa Valkeasaari, Aleksandrovka.
Valkeasaaressa tapahtui läpimurto 10.6.
Talvisodassa JR23
Jalkaväkirykmentti 23 (JR23) ev. Matti Laurilan johtama joka
tuli kuuluisaksi Taipaleen taisteluista, mutta kävi sodan loppuvaiheessa
ankaria taisteluja myös Vuosalmella, Äyräpäässä. Joukot saapuivat junalla Seinäjoelta
18-19.10.1939. Olivat Käkisalmen meijerillä. Ennen sodan syttymistä olivat
linnoitustyössä Räisälän Unnunkosken ja Kivipellon kylissä sekä Särkisalon
Korpelan kylässä, ainakin Jurvasta tulleet.
30.11.1939. Vääpeli ilmoitti aamulla klo 9.00 kaikki lomat
on peruttu, sota syttyi. Komppanian pääasialliseksi taistelualueeksi
Taipaleenjoella Kirvesmäen lisäksi Terentilän ja Linnakankaan alalohkot.
Rintamavastuun rykmentti otti 17-27.12. jonka jälkeen pääsivät lepoon 6
tammikuuta asti. Vuodenvaihteessa liitettiin eversti Aarne Blickin komentama 7.
divisioona joka oli entinen 10.divisioona.
9.12.1939 Komppania saapui Terentilään menevän maantien
varressa valmiusasemissa. Kiireesti kaivauduttiin asemiin tykistötulen
varalle. Komppanian ensimmäinen haavoittuminen
stm. haavoittui. Kentan ja Hiironiemen ryhmät siirtyivät toiseen paikkaan.
Hetkeä myöhemmin tuli vihollisen kranaatti keskitys joka tuli vanhaan paikaan
ryhmien suojahautojen väliin. Kaikki olisivat tuhoutuneet jos olisivat siellä
vielä olleet. 4.Ryhmän eteen putosi kranaatti joka jäi onneksi suutariksi.
16.12. Jouduttiin etulinjaan vaihdos kapt. Rosenlevin pataljoonan tilalle.
Oikea reuna oli Kaarnajoki ja siitä itään olevaan tiehen. Joukkojen lohkot
olivat vasemmalta I, II, III ja IV joukkue. Ankara tykistökeskitys etulinjaan
joka osui parhaaseen hevoseen joka kuoli. 18.12. Komppania menetti toisen
miehen. Aliupseeri haavoittui 21.12. kranaatin sirpale osui vasempaan
käsivarteen. Alikersantti oli tarkkampuja joka oli onnistunut osumaan useampaa vihollista.
Jouluaaton jälkeisenä päivänä oli vihollisella ankara tykistökeskitys ja
odotettiin heidän hyökkäystä Pärssisen ja Terenttilän suuntaan.
26.12. Komppaniaa kohtasi raskas menetys. Laivatykki ampui
Laatokalta II joukkueen korsua. Kranaatti lävisti korsun eteisen katon ja samalla räjähti. Sisällä korsussa seitsemän
miestä kuoli, 15 haavoittui ja sisällä olleet seitsemän selvisivät naarmuitta.
Jokainen päivä loppuvuodesta oli vihollisella ankaraa tykistötulta, niissä tuli
lisää haavoittuneita.
Rintamavastuun otti JR28 ja 30.12. JR23 siirtyi telttamajoitukseen kunnes aika
pian tuli käsky siirtyä korsumajoitukseen Terentilään. Tammikuun ensimmäisenä
päivänä kaatui komppanian päällikkö. Tammikuun alun rintamavastuu oikearaja
Mustaoja ja vasen raja Terentilän maantie. Tiedusteluja tehtiin suksilla ja
vihollinen oli kaivautunut hyvin lähelle etumaastoon ja ampui välillä ankarasti
konekiväärillä. 8.1. aloitti vihollisen tankit tekemään raivaustyötä lohkon
edustalla. Aamulla selvisi, että kaikki vihollisen tuhotut tankit oli vedetty
pois. 7-16.1.1940 käytiin ankarat taistelut Taipaleen jokeen laskevan Mustaojan
yläjuoksulla, mukaan lukien Niittykasematti ja Metsäkasematti eli
kantalinnoituksiin kuuluneiden 1920-luvulla tehtyjen säästöbetonisten konekivääriasemien
hallussapitoa koskeneita taisteluja.
14.2.1940 on päiväkirjaan kirjoitettu. ”Ankara mutta
kunniakas päivä komppanialle” Komppania joutui kokonaisuudella torjumaan
vihollisen kovan hyökkäyksen. Tällä kertaa vihollisen kova hyökkäys kohdistui
kaikkia tukikohtia vastaan. Taisteluissa kaatui useita ja haavoittui. Ankarat
taistelut jatkuivat ja meikäläisten puolustus piti. Eversti Laurila kiitti
liikuttuneena 20.2. pataljoonan upseereita, aliupseereita ja miehistöä. Hän
sanoi mm. tämän lohkon puolustuslinjan te olette ansainneet, sankarin nimen.
27.2.1940 JR23 pääsi Taipaleenlohkon Terentilän ja Mustaojan
etulinjasta lepoon. Komppania saapui illalla klo 20.00 Ahtolan kansakoululle.
Kuukaudeksi oli luvattu lepoa. Komppania oli menossa nukkumaan ja osa jo oli
syvässä unessa kun tuli käsky keskellä yötä klo 1.00. Ennestään väsyneiden
yöunet jäivät kovin lyhyeksi. Tunninpäästä autokuljetuksella lähdettiin kohti
Äyräpäätä – Vuosalmen Pihtisillan kylään saavuttiin klo 3.00. JR23 joutui
taistelemaan Vuosalmen tulimyrskyssä. Vuosalmen – Äyräpään suunnalla oli
syntynyt miestappioita ja siellä tarvittiin tulitukea.
29.2. päivällä siirtyivät I ja II joukkue Vasikkasaareen ja
III joukkue Mustasaareen. Komppanialle alistettiin 4 konekivääriä,
kranaatinheittimiä sekä tykistö. Taistelut alkoivat seuraavana päivänä Äyräpään
harjanteella ja kirkonmäellä ja Vuoksen saarilla alkoivat kovat taistelut.
Pölläkkälän suunnalta eteni vihollisen kiivas hyökkäys asemia vasten.
Vihollisen hyökkäys torjuttiin. 2.3. tuli tieto aamulla klo 9.00, että
Mustasaari on menetetty ja Vasikkasaaresta on jouduttu perääntymään. Siellä oli
menetetty melkein kaikki täydennysmiehet ja taisteluissa oli tähän mennessä
muutamassa päivässä koettu suuret menetykset. Määrättiin III komppania kiireesti avuksi. Äyräpään
kirkonmäki menetettiin. Etelä-Pohjanmaalta koottu JR23 oli alueella
rintamavastuussa. 4. maaliskuuta menetettiin Äyräpäänharjun keskiosa ja
kirkonmäki ja Vasikkasaari. Tällöin Kev.Os.8:n siirtyi JR23 vahvistukseksi.
Lisäksi alueella taisteli Suomalaisia 2. ja 21 divisioona. Venäläisiä oli suuri
ylivoima 6.divisioonaa.
Äyräpään ankarat taistelut jatkuivat yritettiin turhaan
vastaiskua 5. maaliskuuta 1940. Silloin Kev.Os.8:n hyökkäsi ja yritti vallata
takaisin kirkonmäkeä. Silloin tapahtui mitä ei olisi tarvinnut tapahtua.
Hyökkäyksessä Kev.Os.8:n menetti suuren joukon Nurmolaisia miehiä. Komppanian miesmenetykset olivat muutoinkin
talvisodan aikana suuret. Monesta kylästä kaatui useita ja useat suvut kokoivat
surua omaisten kaatuessa. Tässä kertomuksessani seuraan enoni matkaa, hän
kohtaisi määränpään 3.3.1940 Äyräpään kirkonkohdassa olevassa Mustasaaressa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti